Lempipaikkani Turussa
Kaksitoista vuotta Turussa asuneena olen nyt vihdoin päättänyt, mikä on oma lempipaikkani Turussa. Se on Turun pääkirjasto!
Olen aina rakastanut kirjastoja, mutta Turun pääkirjasto on paljon muutakin kuin vain paikka, josta lainata kirjoja: siellä järjestetään ajankohtaisia näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia. (Ei sillä, että olisin vielä saanut aikaiseksi osallistua yhteenkään kulttuuritapahtumaan…viime syksynä tosin liippasi läheltä ja melkein lähdin erääseen runoiltamaan.)
Mahtavan monipuolisten kaunokirjallisuus- ja tietokirjallisuusosastojen lisäksi pääkirjastossa on kiva nuortenosasto, jolle on annettu osuva nimi Stoori. Stoorin riipputuoleihin on varmasti ihana käpertyä lukemaan vaikkapa Harry Pottereita. Lastenosasto Saaga on sekin aivan uskomattoman upea. Kun viimeksi kävin kirjastossa taaperon kanssa, kiinnitin huomiota jouluaiheisiin satukirjoihin, joita Saagasta löytyy hyllyriveittäin. Jouluihmisenä olin tästä löydöstä kovin tohkeissani.
Saagan käytäviä piristävät lattiaan upotetut ”akvaariot”, joihin on tehty lapsen mielikuvitusta kutkuttavia sommitelmia. (Eräästä tällaisesta akvaariosta löytyi samanlainen pehmeä Herra Hakkarainen kuin taaperollamme on, ja hänen ilmeestään näki, miten kovasti hän pähkäili, että miten hänen Hakkaraisensa on voinut joutua tuollaiseen lasiluukkuun…)
Lasten- ja nuortenosaston lainausautomaattikin on suunniteltu lapsen riemuja miettien, se nimittäin käkättää jännästi kirjoja lainatessa. Lastenosastolla on myös iso leikkinurkkaus kulahtaneine pehmoleluineen ja helmitauluineen ja lasten- ja nuortenosaston yhteiskäytössä on isoja pehmeitä renkaita, joiden sisälle voi kiivetä pötköttämään ja lukemaan. Kirjaston aulassa, lastenosaston vieressä, on lastenhoitohuone, joten vaipankin saa kirjastossa kätevästi vaihdettua.
Olenkin pari kertaa taaperon kanssa keskustassa ollessamme poikennut kirjastoon vain sen takia, että lapsella olisi joku paikka, jossa jaloitella ja leikkiä. Hansakorttelissa (ostoskeskus keskustassa) ei tietääkseni uudistuksen myötäkään ole mitään leikkinurkkausta lapsille, eikä keskustassa muutenkaan ole huomioitu erityisen hyvin lapsia. Tässä siis vinkki Turussa lasten kanssa matkaileville: jos lasta kyllästyttää rattaissa istuminen, poiketkaa ihmeessä pääkirjaston lastenosastolle. (Ja varautukaa siihen, että saatte koko ajan kulkea kirjapaljoudesta seonneen taaperon perässä nostelemassa kirjoja takaisin hyllyyn.)
Aikuisten puolelta löytyy runsaasti myös vieraskielistä kirjallisuutta. Ainakin englanninkielisiä uutuuksia tulee Turun kirjaston valikoimiin todella nopeasti. Sarjakuvat, DVD-elokuvat, äänikirjat, musiikki, tietokoneet nettiyhteyksineen, työpisteet ja sanoma- ja aikakauslehdet lukunurkkauksineen – kaikkea on ja runsaasti! Lukemisen, lainaamisen, selailemisen, vilkuilemisen, etsimisen ja löytämisen lomassa voi hengähtää ihastuttavassa Café Siriuksessa, joka löytyy kirjaston sisäpihalta.
Käyn kirjastossa ainakin kerran viikossa, viimeksi tänä aamuna. Olin paikalla varttia vaille yhdeksän ja ihmettelin, että miksi niin moni vanhus norkoilee kirjaston edustalla ja vilkuilee kelloa. No siksi, että kirjasto aukeaa vasta yhdeksältä. Kiersin siis vanhan, ah-niin-kauniin kirjastorakennuksen puolelle räpsimään kännykälläni pari kuvaa.
Ja tämän kuvan otin itselleni muistutukseksi seuraavia kirjastoreissuja varten:
