Maestron opissa

Ylihuomenna on vauvamme yksivuotissynttärit. Tänään olemme hoitaneet syntymäpäiväjuhliin liittyviä asioita, joista moni on saanut minut liikutuksen kyyneliin. Niisk, ykkösen muotoinen kynttilä kakun päälle. Yhyy, lahjojen paketointia yksivuotiaalle. Tupla-niisk ihanista Ikean Duktig-pehmovihanneksista: miten suloinen voikaan olla minikokoinen pehmotomaatti? Entäs se pehmokurkku, niisk niisk niisk.

No niin, ryhdistäydytään. Ei ollut muuten hyvä idea lähteä pitkän ostoslistan kanssa seikkailemaan väärään Prismaan. Ajattelin, että kun olemme kerran muutenkin menossa Myllyn suuntaan, voimme kätevästi käydä Myllyn Prismassa ostoksilla, eikä Itäharjun Prismassa, jossa yleensä käymme. Miksi, oi miksi ajattelin noin? Itäharjun Prismassa meillä on vakiintuneet reitit ja systeemi. Myllyn Prismassa on ”kiekutkin väärässä paikassa”, kuten mieheni kerran sanoi tuohtuneena, kun ei löytänyt kananmunia ”loogisesta kananmunapaikasta”.

Ostokset saatiin kuitenkin hoidettua suurin piirtein niin kuin pitikin. Vauvan mentyä yöpuulle mieheni paketoi vauvan lahjat (lahjapaperia, yhyy, kyynel) ja sitten rupesimme askartelemaan Korttia (niiiiisk). 

Mieheni otti heti päällikön roolin: ”Assistentti, hae liimapuikko!” 

”Katso ja ota opiksesi maestrolta”, hän jatkoi ja tsuit-tsait hän oli näppärästi askarrellut kauniit pohjat korttiin. 

”Minä leikkaan ja liimaan runon ja kuvat”, päätin ja istahdin maestron paikalle. Hän lähti parvekkeelle lukemaan. Minä jäin väkertämään. Kului minuutti.

”Oho!” Käsissäni oleva muste (mistä ihmeestä se tuli?) värjäsi tahran runopaperiin, jonka olin juuri lätkäissyt korttiin kiinni. Kipitin parvekkeelle. ”Tuli suttu. Laita sä sittenkin nuo loppuun!”