Mahtavaa seuraa Mamissa

Kolean ja sateisen viikonlopun ehdoton kohokohta oli lauantain päivällistreffit kahden lilyläisen bloggaajakollegan kanssa. Tapasin Matkalla äidiksi -blogin MM:n ja Siperian Ella -blogin Ella F:n ensimmäistä kertaa, mutta heti ensihetkistä lähtien tuntui siltä kuin olisimme tunteneet jo pidempäänkin. Ja tavallaanhan me olemmekin, blogiemme kautta, joten ei mikään ihme, että juttu luisti saman tien – kuuluvathan sekä MM:n että Ella F:n blogitkin omaan lempilukemistooni.

Hetken miettimisen jälkeen päädyimme syömään Mamiin, jonka ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää. Koska fine dining ei todellakaan ole minulle mikään tuttu juttu (Amarillo-fani täällä hei), olin ensin hiukan häkeltynyt siitä, että Mamin ruokalistassa pääruokien kohdalla oli vain neljä ateriavaihtoehtoa. Valitsin kukkakaali-tomaatti-kurpitsa-aterian ja mietin, että todennäköisesti eteeni tuodaan iso lautanen, johon on koristeellisesti aseteltu pari kukkakaalinuppua, siivu tomaattia ja lusikallinen kurpitsahöystettä, mutta olin kertakaikkisen väärässä: olihan annos toki kauniisti esillä, mutta se myös maistui aivan taivaalliselta. Tykkäsin muutenkin Mamin tunnelmasta niin paljon, että aion pian uskaltautua kokeilemaan myös paikan kuuluisaa lounasta.

Siellä me sitten istuimme, tunnelmallisessa nurkkapöydässä, ja kilistelimme kuohuvalla. Olin stressannut koko päivän sitä, miten vauvan nukkumiset ja syömiset mahtavat mennä, koska vauva ei ole oppinut imemään pullosta maitoa, mutta sillä siunaaman sekunnilla, kun istahdimme alas ja rupesimme juttelemaan, unohdin stressata. Vasta parin tunnin kuluttua havahduin siihen, että niin joo, olin pyytänyt miestäni lähettämään minulle viestin vauvan herättyä. Tarkistaessani kännykkääni huomasin, että sellainen viesti oli tullut jo puoli tuntia aiemmin. Olin kotoa lähtiessäni laskeskellut, että minulla pitäisi olla pari tuntia aikaa ennen seuraavaa imetyskertaa, joten kellon lyödessä seitsemän pyysimme laskun. Kun itse lähdin pyöräilemään tuulispään lailla kotia kohti, jatkoivat Ella F. ja MM matkaansa Panimoravintola Kouluun. Vielä tuossa vaiheessa ajattelin itsekin ilmestyväni Kouluun imetysvelvollisuudet hoidettuani, mutta toisin kävi: sade kasteli minut läpimäräksi kotimatkalla ja ne pari nauttimaani kuoharilasillista tekivät temppunsa muutenkin väsyneelle olemukselleni sillä seurauksella, että lähestulkoon torkahdin itsekin lasten iltapuuhien aikana. Kun esikoinen oli saatu nukkumaan, kello oli jo sen verran, että en olisi ehtinyt enää kauan Koululla hengailemaan ennen kuin olisin taas joutunut polkemaan takaisin kotiin imettämään vauvaa. Peilistäkin katseli sen verran väsähtänyt ja lässähtänyt tyyppi, että päätin suosiosta jäädä kotisohvalle odottelemaan vauvan jokailtaista raivokohtausta ennen yöunille nukahtamistaan.

Toivon niin kovasti, että eilinen ei ollut viimeinen kerta, kun näen noita valloittavia blogiystäviäni! Tähän täytyy nyt tapojeni vastaisesti laittaa oikein sydänkin perään: <3.