Mukavaa arkea
Nämä ensimmäiset harmaat tammikuun päivät on vietetty kotona taaperon kanssa duplorakennelmia tehden, palapelejä kasaten, jokirannassa lenkkeillen (otettiin muuten aika täpäkkä alku tälle vuodelle ja huristeltiin Förillä tois puol jokke), Ti-Ti-nallea katsellen, nukeille vaippoja ja vaatteita vaihtaen ja kirjoja lukien. On kerätty joulukoristeet pois (”tonttu nukkuu”, toteaa taapero vielä monta kertaa päivässä ja kurkkii sängyn alla olevaa säilytyslaatikkoa, johon on kerätty melkoinen kokoelma erinäköisiä tonttuja), kahviteltu naapurin kanssa ja vuoroin innostuttu alennusmyynneistä, vuoroin muistettu kammo alennusmyyntejä ja ihmisvilinää kohtaan.
Olemme siis elelleet juuri sitä mukavaa arkea, jota pyhien jälkeen jo kovasti kaipasin. Taaperon kanssa on ollut nyt tosi helppo olla ja touhuta, kun sanoja tulee koko ajan lisää ja kun taaperon oma huumorintaju pilkahtelee esille monta kertaa päivässä. Eilen hän kysyi ensimmäisen miksi-kysymyksensä, ellen aivan väärin tulkinnut keskusteluamme, jonka aiheena oli (taas vaihteeksi) se, että iskä on töissä. (Taapero luonnollisesti halusi tietää, miksi iskä on töissä, eikä kotona.)
Vuoden ensimmäisenä päivänä alkaneeseen karkkilakkoon on ollut helppo sujahtaa, eikä muutenkaan ole tehnyt mieli erityisesti herkutella. Karkki- ja sipsilakossa on pysyttävä vielä ainakin kaksi viikkoa Facebook-haasteen vuoksi, mutta toivottavasti jaksaisin olla pidempäänkin. Se outo juttu minulle aina tapahtuu karkkilakon aikana, että mieleni rupeaa tekemään sellaisia karkkeja, joita en yleensä juurikaan osta. En ollut ollut kuin päivän ilman karkkia, kun mieleeni ensimmäisen kerran tupsahtivat salmiakkiufot ja saatoin aivan kuvitella, miten ne sulaisivat suussani alun ärhäkkyyden jälkeen. (Voi pahus, nyt tätä kirjoittaessani mieleeni tupsahtivat myös salmixit ja helmixit, joita täytyy aina syödä yhtä aikaa sekä vaaleanpunaiset vaahtokanttarellit.)
Terveellisempien elämäntapojen lisäksi olen tehnyt yhden toisenkin lupauksen tälle vuodelle: aion kokeilla sitä kuuluisaa avokadopastaa, josta joskus niin kovasti kohistiin. Ehkä sitä kautta avokadosta tulisi meille tuttu ja säännöllinen kyläilijä, eikä vain joku outo eksoottinen hedelmä, johon voi kaupassa luoda pelonsekaisia, ihailevia silmäyksiä.
Mukavaa ja sujuvaa arkea kaikille!