Mukavaa arkea

Paluu arkeen on ollut mukavaa, stressitöntä, vauhdikasta, sosiaalista ja raskastakin. Jälkimmäistä lähinnä pitkäksi venähtäneen aikaerorasituksen, kuumeilun ja enterorokon takia (sormenpääni eivät ole vieläkään täysin toipuneet rakkuloista, vaikka olen muuten ollut terve jo kaksi viikkoa), muuten minua on suorastaan hämmästyttänyt se, miten vaivattomasti tämä lokakuu on soljunut eteenpäin. 

Kesäloma teki oikeastikin ihmeitä. Toimiston oven sulki stressin ja huonosti nukuttujen öiden kiristämä hermokimppu, lomalta töihin palasi motivoituneempi, rennompi ja pyöreämpi minä (herkuttelin reissussa aika huolella). Vaikka töissä on ollut tuttuun tapaan kiire, en ole tehnyt kiireestä vihollista. Se on saanut innostaa mutta ei ilkeillä. 

Ehkä tästä syystä energiaa on riittänyt vielä kotiinkin erilaisiin sisustus- ja konmarointiprojekteihin. Makuuhuoneen ja eteisen komerot ovat tip top järjestyksessä, ja tänään hyökkäsimme koko perheen voimin häkkivarastoon tehdäksemme sinne tilaa. Parvekkeella odottelee huonekalu jos toinenkin seuraavaa energianpuuskaa, jonka siivittämänä jaksaisin laittaa meille tarpeettomia tavaroita myyntiin. (Olen niin kärsimätön, että haluaisin tavaroista aina eroon saman tien, ja sisintäni nakertaa syvästi noiden parvekkeelle hylättyjen huonekalujen olemassaolo. Mutta pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin luomaan jotain albumeita myyntiteksteineen Facebookin kirpputoreille – ei ei ei.)

syksy.jpg

Lasten kanssa olemme pelanneet lautapelejä (kuopus rakastaa tällä hetkellä eläinaiheista Dominoa, ja itsekin mielelläni pelaan sellaista peliä, jossa nuorimmainen ei pääse paiskomaan noppaa päin naamaa), lukeneet (löysin tänään vanhan aarteen lapsuudestani: paksun Peppi Pitkätossu -kirjan, jota aloimmekin heti lukea esikoisen kanssa), leiponeet (viime sunnuntaina esikoisen ollessa tanssitunnilla leivoin ensimmäistä kertaa koskaan kuopuksen kanssa kahdestaan, ja hän oli niin liikuttavan tärkeänä omasta apulaisen roolistaan!), tanssineet, saunoneet ja muutenkin puuhailleet paljon kaikenlaista. 

unnamed (6).jpg

jokirannan puisto.jpg

Kuopuksen kaksivuotisneuvola oli vasta viime viikolla, koska reissumme vähän sotki aikatauluja, ja edustimme paikan päällä taas koko perhe yhdessä. Kun mukana on nelivuotias totuudentorvi, terkkarille muodostuu ainakin rehellinen kuva perheen arjesta. Minä määrittelin siskosten suhdetta hyväksi ja toimivaksi; yhteisleikitkin sujuvat (välillä) jo ihan hyvin, ja kaikesta näkee, miten rakkaita ja tärkeitä tytöt toisilleen ovat. Esikoinen tarkensi vielä, että välillä pikkusisko myös lyö häntä. Neuvolantädin tiedustellessa kuopuksen mahdollisia lempiruokia, minä kerroin kalakeitosta ja porkkanapihveistä, esikoinen puolestaan paljasti kuopuksen rakastavan ranskalaisia. 

puistossa.jpg

Mikaelin seurakunta kutsui nelivuotiaat syntymäpäiväjuhliin viime viikonloppuna, ja molempien tyttöjen fanittamat ihanat Mimi ja Kuku olivat juhlissa esiintymässä! Tilaisuus oli leppoisa ja mukava, ja laulujen päätteeksi Mimi ja Kuku poseerasivat kärsivällisinä pienten ihailijoidensa kanssa. Lopulta myös esiintyjät pääsivät syömään täytekakkua, ja esikoisen kanssa mietimme, että mahtoiko Kukuun iskeä kakkuhetken jälkeen samanlainen hillovelttous, josta hän kärsii yhdessä laulussakin. Nelivuotiaiden kekkereitä edeltävästi esikoinen vietiin parturiin; hän toivoi itse, että tällä kertaa leikattaisiin myös takahiuksia. Ja olivathan ne taas venähtäneet aika pitkiksi, vaikka ei edellisestä parturoinnista nyt niin paljon aikaa ole edes kulunut. 

tukka.jpg

Millaisia syksyisiä puuhia teillä on ollut? 🙂 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *