Nahkahääpäivä Naantalissa
Vietimme keskiviikkona mieheni kanssa kolmatta hääpäiväämme romanttisessa miljöössä Naantalin kylpylässä.
Hienolta näyttää! (Kuva täältä.)
Kersnaakkelimme (kiitos Siperian Ella -blogin Ella F:lle tästä aivan mahtavasta sanasta, olemme mieheni kanssa ottaneet sen jokapäiväiseen käyttöömme) jäi kummiensa hyvään hoitoon. Täytyy kyllä ihmetellä sitä, miten paljon lapsemme on muuttunut, sillä entinen pahemman sortin vierastaja ja eroahdistuskuningatar jäi vain hiukan hämmästyneenä katselemaan siskoni sylistä, kun vilkutimme iloiset hei-heit ja viiletimme kohti vapautta ja kesäistä Naantalia. Olimme kyllä hiukan uskaltaneet toivoakin tällaista myönteistä hyvän mielen hyvästelyä, sillä siskoani taapero ei ole koskaan vierastanut.
(Asiasta kiinnostuneille: siskoni lähettämän tekstiviestiraportin mukaan itkua ei tullut missään vaiheessa iltaa, vaan taapero oli suoriutunut määrätietoisesti iltarutiineistaan ja tapansa mukaan lähtenyt heti iltasadun viimeisen lauseen kuultuaan taapertamaan unipupu kainalossa kohti sänkyään, valmiina sujahtamaan unipussin pehmeään syleilyyn. Aamullakin kaikki oli mennyt hyvin, ja kun ikävän raastamana palasimme kotiin jo aamukahdeksalta, meitä vastassa oli iloisesti hymyilevä kultapallero, joka oli juuri ahmaissut aimo annoksen hirssipuuroa.)
Naantalin kylpylässä meitä odotti hieno Deluxe-huone sviittihotellin puolella (kiitos tästä luksuksesta kuuluu tädilleni, jolta mieheni sai syntymäpäivälahjakortin kylpylään), mutta emme jääneet huonetta sen kummemmin ihmettelemään, vaan kirmasimme heti Vanhaan kaupunkiin.
Ensin kävimme pitsalla Luostarin Puutarhassa. (Kasvispitsassani oli muuten myös parsaa, joka maistui ihan hyvältä, eli enää en ole ehkä niin hämmentynyt parsasta kuin aiemmin keväällä…) Oli aika mahtavaa keskittyä vain nauttimaan pitsasta ilman, että joku (=kersnaakkeli) oli koko ajan vaatimassa lisää maissinaksuja, vaikka edelliset kaksi vielä tursuaisivat suupielistä ulos.
Pitsojen jälkeen ihastelimme merimaisemia ja istahdimme lopulta Naantalin Kaivohuoneeseen yksille ennen paluuta kylpylään.
Kun me siinä romanttisesti terassilla istuskelimme hääpäiväjuomia nautiskellen niin keskustelukin luonnollisesti ajautui vähän syvemmälle tasolle kuin yleensä…tai sitten ei. Ei tätä melkein kehtaa edes tunnustaa, mutta Kaivohuoneella keskustelimme sellaisesta päivänpolttavasta ongelmasta kuin tyhjien muovipussien säilytys allaskaapissa. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että niitä olisi parempi säilyttää jossain muualla ja pohdimme kovasti, että missä. Kun olimme saavuttaneet mieleisemme lopputuloksen eli sen, ettei nyt ryhdytä mihinkään hätiköityihin toimenpiteisiin, palasimme kylpylään ja jäimme istuskelemaan Lobby Bariin.
”Jutellaanko seuraavaksi vaikka siivouskomeron järjestämisestä?”
No, oli meillä paljon muutakin juteltavaa. Lähinnä tietenkin se, että kun ihan objektiivisesti arvioi niin meillä taitaa olla maailman parhain ja täydellisin lapsi.
Naantalin kylpylässä oli muuten paras aamiaisbuffet ikinä koskaan. Suosittelen!
Pikavisiittimme Naantaliin oli ihana, rento ja kaikin puolin onnistunut. Aika kivaa oli kyllä tulla kotiinkin ja pörrätä kersnaakkelimme kutitusherkkää vatsanseutua.