Omia ja esikoisen vaalimietteitä

Sateen uhasta huolimatta lähdin käymään keskustassa ihan vain Yliopistonkadun vaalikadulle päästäkseni. Minut on vallannut iloinen vaalihuuma ja vaikka olen jo 99-prosenttisen varma omasta ehdokkaastani, oli vaalikojujen lähellä silti hauska hengailla. Koleasta kelistä huolimatta ehdokkailla tuntui olevan melkoinen draivi päällä, ja se tarttui minuunkin! En malttaisi odottaa sunnuntaita ja varsinaista äänestyspäivää, vaali-iltaa ja kaikkea sitä jännitystä. En voi ymmärtää, miksi joku, jolla äänioikeus on, ei halua sitä käyttää! 

Esikoinen ihmetteli koko matkan keskustasta puistoon, että mikä on vaalikatu ja miksi sieltä sai ilmapallon ja kettukarkin. Vauvan uinuessa vaunuissaan kirjaimellisena nukkuvien puolueen edustajana juttelimme tytön kanssa Tärkeitä Asioita. Yritin mahdollisimman yksinkertaisesti selittää alle kolmevuotiaalle, että mitä vaalit tarkoittavat ja miksi olemme iskän kanssa puhuneet äänestämään menemisestä. Samalla kyselin häneltä, tuleeko hänelle mieleen sellaisia tärkeitä asioita, jotka pitäisi saada kuntoon:

”Pyörät. Pyörät pitäisi korjata. Ja ja ja ja autot. Pyörät ja autot ja sohvat.”

”Okei, no kuka voisi olla hyvä korjaamaan niitä asioita?”

”No, minä, minä olen ihminen, nimittäin pieni ihminen, joka syö paljon purkkaa ja pastilleja.”

”Joo, niinhän sä olet. Kuka muu olisi hyvä päättämään kaikista niistä asioista, joita pitää laittaa kuntoon?”

”No äiti voi päättää….ja iskäkin on hyvä päättämään asioista…ja kaupan täti.”

Höpötellessäni tytön kanssa tajusin, että seuraavana eduskuntavaalivuonna hän menee kouluun. Kouluun. Ja edellisten vaalien aikana häntä ei vielä ollut olemassa, ei edes kohdussani. Neljä vuotta on niin pitkä aika, että ei todellakaan ole aivan sama, kuka siellä hallituksessa huseeraa. Minuun iski kauheat paineet äänestää oikein. Äänestää niin, että noilla rakkaimmista rakkaimmilla olisi kaikki hyvin, aina.

Joko sinulla on ehdokas mietittynä?