Neuvottelemalla hyvä tulee

Kirjoitin syyskuussa siitä, miten mukavaa vaihtelua on, kun esikoisemme harjoittelee tahtomista välillä myös niin kovin kohteliain sanakääntein. Eilen palattiin taas pitkästä aikaa tällaiseen astetta sivistyneempään kanssakäymiseen, kun esikoinen neuvotteli kanssani siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Olin juuri tyrmännyt lapsosen toiveet siitä, että Pikku Kakkosen perään katsottaisiin heti uudestaan Pikku Kakkosta, jolloin hän kiipesi suutuspäissään sohvankaiteelle keikkumaan.

”Äiti, saanko mä tipahtaa tästä kaiteelta?”

”No et saa. Tule alas sieltä.”

”Äiti, saanko mä pomppia tässä sohvalla näin?”

”Tule nyt alas sieltä sohvalta.”

”Äiti, saanko mä kiskoa näitä lelukaaren osia mitä mä en saa kiskoa?”

”No et edelleenkään saa kiskoa.”

Hetken mietteliäs hiljaisuus.

”Äiti, saanhan mä kuitenkin kiskoa verhoja?”

”Et.”

Selvää turhautumista havaittavissa tytön ilmeissä ja eleissä.

”Äiti, nyt sain ajatuksen! Saanko mennä omaan sänkyyn huilaamaan?”

”Saat!”

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä

Alitajunta puhuu taas

Viime yö oli pian kolme kuukautta täyttävän vauvamme levottomin. Yöt ovat kyllä olleet aika huonoja jo parin viikon ajan, mutta viime yönä vauva sai nukutuksi vain puolen tunnin pätkissä, ja järkihän siinä meinasi lähteä yhdeltä sun toiseltakin. Lopulta jatkuvaan heräilyyn tuskastuneena nappasin vauvan aamuyöstä kantoreppuun, johon hän onneksi aika nopeasti rauhoittuikin.

Ajatukseni viime yön jatkuvien heräilyjen lomassa olivat aika mustia ja synkkiä. Saatoin myös hokea mielessäni joitakin tunnettuja kirosanoja ja ajatella, että kaikki on perseestä.

Kun sain vauvan ujutettua aamuviideltä takaisin sänkyyn ja torkahdettua itsekin, alitajuntani lähetti minulle taas viestin. Näin nimittäin unta, jossa seisoin jonkin ravintolan aulassa. Aulassa oli tarjoilija, joka piteli kädessään puista kulhoa. Kulho oli täynnä pieniä, käsinkirjoitettuja lappuja. Tarjoilija pakotti minut lukemaan kaikki laput, joista jokaisessa luki seuraava teksti:

Accept your responsibility.

Niin. Kyllähän minä tiesin toista lasta halutessani, että riski univelkaan on aikamoisen suuri. Että kiitos vain alitajunta tästä tärkeästä muistutuksesta. Seuraavalla kerralla voisit kuitenkin kertoa myös jotain lohdullista ja lempeää.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään