Tällä viikolla tiistai ja keskiviikko ovat tapelleet, ja tiistai voitti.

Tällä viikolla olen kaivannut aiempaa kiihkeämmin omaa aikaa ja samaan aikaan murehtinut sitä, miten nopeasti tämä vauvavuosi kuluu. 

Tällä viikolla vauvaa kantorepussa hyssytellessäni ja ikkunasta ulos tuijotellessani luulin nähneeni puussa koalan. (Kyllä, olin hiukan väsynyt.)

Tällä viikolla haaveilin jääräpäisesti voivani katsoa Vain elämää -sarjaa ihan reaaliajassa ilman vauvan aiheuttamia taukoja, vaikka toki tiesin koko ajan, ettei se tule kuuna kullan valkeana onnistumaan. Toivo kuitenkin heräsi eilisiltana uudelleen, kun vauva nukahti vähän vahingossa iltaunilleen tavallista aiemmin ja ehdimme katsomaan Elastisen jaksoa siihen asti, että ensimmäinen lauluesitys oli alkamassa. Sitten heräsi vauva ja toivo sammui.

Tällä viikolla olen nauttinut muskarista ihan kahdestaan esikoisen kanssa, juonut joka aamu Beroccaa, haaveillut uusista sisustusratkaisuista, ehtinyt lukemaan naistenlehtiä lähes tuoreeltaan, saanut vauvan nauramaan, ulkoillut reippain askelin, askarrellut esikoisen kanssa, kahvitellut siskoni kanssa ja ilahtunut siskonlasten näkemisestä. 

Kiirettä pitää, väsykin on, mutta kaikki on kuitenkin aika lailla mukavasti. Mies keitti juuri kahvit, esikoinen piirtää, vauva nukkuu parvekkeella ja minä olen menossa illalla siskoni kanssa syömään. Saatan myös juoda oluen.