”I put a spell on you…”

Rakastuin Harry Potterin maailmaan vuonna 2004, kun päätin tylsistyneenä lainata kirjastosta ensimmäisen Harry Potter -kirjan, Harry Potter and the Philosopher’s Stone. Vaikka se olikin hivenen lapsellinen, ahmaisin sen hetkessä (ja halusin tietenkin itsekin olla nuori, Tylypahkassa opiskeleva velho). Pian ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen huomasin sattumalta Eerikinkadulla kävellessäni, että nyt jo toimintansa lopettaneessa Kino Juliassa alkaisi ihan kohta Harry Potter and the Prisoner of Azkaban eli kolmannesta Harry Potter -kirjasta tehty leffaversio. Kävelin sisään, ostin lipun ja pääsin taas hiukan syvemmälle J.K. Rowlingin luomaan taikamaailmaan. Muistaakseni kävin heti elokuvan nähtyäni ostamassa toisen Harry Potter -kirjan (Harry Potter and the Chamber of Secrets), jonka hotkaisin junassa matkalla Turusta Pohjanmaalle. Luonnollisesti ostin pian myös kolmannen ja neljännenkin kirjan, mutta viidettä kirjaa (Harry Potter and the Order of the Phoenix) jouduin odottelemaan seuraavaan kesään asti. Sarjan seitsemäs ja samalla viimeinen kirja, Harry Potter and the Deathly Hallows, on ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras lukemani kirja ja myös kirja, jonka julkaisemista olen odottanut eniten.

Kiitos ihanan mieheni, minulla on jo kesästä 2007 lähtien ollut kaikki seitsemän Harry Potter -kirjaa englanninkielisinä ja niin sanotuilla ”aikuisten kansilla”. Kirjat ovatkin kunniapaikalla olohuoneen kirjahyllyssä ja voin kertoa, että ne kaikki on luettu (ja kannet nuuhkittu) useampaan kertaan.

Ja nyt, kiitos maailman parhaan isoveljen, minulla on myös aito, ikioma taikasauva, joka on valittu minulle syntymäpäiväni perusteella Ollivandersin taikasauvakaupasta Harry Potterin teemapuistossa Orlandossa! Aivan mahtavaa päästä taikomaan! Sain myös sulkakynän ja Gryffindor-aiheisen, kauniin muistikirjan, johon voin kirjoittaa keksimiäni ja hyväksi havaitsemiani taikoja. 

wp_20140814_16_13_26_pro.jpg

Yhtä taikaa jo kokeilinkin, nimittäin raskauskilojen karistamistaikaa! Ja se toimi! Ei tarvinnut muuta kuin heilauttaa taikasauvaa ja mutista omalle peilikuvalle seuraava loitsu: ”Häipyes rascauskilot!” ja käydä vaa’alla tarkistamassa lopputulos – ja kappas vain, kaikki kymmenen raskauskiloa ja yksi ylimääräinenkin olivat kadonneet!

Mihin minun kannattaisi seuraavaksi näitä taikavoimiani käyttää?

Suhteet Ystävät ja perhe Kirjat Leffat ja sarjat

Säpinää ja täpinää

Bostonissa asuva isoveljeni lensi viime viikonloppuna Suomeen tyttöystävänsä kanssa. Vietimme iloisen ja railakkaan sunnuntain siskoni luona (jonne vieraat on majoitettu) ja eilen suuntasimme koko perheen voimin muiden mukana torille ja kauppahalliin. Vauva uinui miehen kantamana repussa, esikoinen maisteli rattaissa jäätelöä ja kauppahallissa MBakeryn juustokakkua, joka oli muuten tosi herkullista. 

Esikoinen on aivan myyty veljestäni ja erityisesti tämän tyttöystävästä ja kyselee koko ajan, että koska näemme heitä seuraavan kerran. Onneksi jo tänään: menemme ensin isolla porukalla syömään Samppalinnaan ja sen jälkeen Amerikan ihanuudet tulevat meille iltaa istumaan. Toivottavasti pystymme tarjoamaan heille muutakin kuin ilmavaivaisen vauvan itkua. (Tilanne ei onneksi ole vielä erityisen paha, eikä vauvan vatsaa väännä joka ilta. Mutta kun väännöt alkavat, ovat ne selvästikin tosi kivuliaita pikkuiselle.)

Säpinää ja täpinää on siis riittänyt ja riittää vielä huomisellekin, jonka vietämme taas siskoni luona. 

Lisää kuulumisia ja tunnelmia luvassa myöhemmin (vaan ei juurikaan kuvia – tajusin juuri tätä postausta kirjoittaessani, että foto ois kiva mutta en ole ehtinyt sellaisia oikein ottamaan).

Tässä kuitenkin yksi mieheni ottama riemuräpsäys sunnuntailta:

wp_20140810_14_02_17_smart.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe