”Daddy card” ja isän roolit synnytyksessä

Pari viikkoa sitten lueskelin äitiysneuvolassa jaettua MLL:n Saamme vauvan -vihkosta, johon on kerätty kaikenlaista hyödyllistä tietoa esimerkiksi synnytyksestä ja vauvanhoidosta. Isyyttäkin käsiteltiin oppaassa hiukan, ja isälle oli suunniteltu oikein sellainen irti leikattava, lompakossa säilytettävä korttikin, Daddy card:

WP_20140708_08_50_45_Pro.jpg

Mietinpä vain isikorttia katsellessani, että leikkaakohan joku sen oikeasti talteen ja sujauttaa lompakkoonsa? Vähän epäilen. Ainakaan oma mieheni, joka on aivan mahtava isä, ei tarvitse takataskussa kulkevaa muistutusta siitä, että hänellä on jälkikasvua, josta täytyy huolehtia. Hänen elämässään isyys on muutenkin läsnä joka hetkessä, vaikka hänelle tarkoitettu violetti daddy card on ja pysyy MLL:n vihkosessa.

Olen törmännyt useammassakin eri lähteessä siihen, että isyydestä puhutaan monesti roolien kautta, kun taas äitiys yksinkertaisesti on äitiyttä. TYKS julkaisi hiljattain uuden, miehille suunnatun esitteen, joka kuvaa isän osallistumista synnytykseen eräänlaisena roolipeliseikkailuna. Lautapelin näköiseksi laadittu esite antaa isälle seuraavat tehtävät: 

  • Matkanjärjestäjä
  • Rallikuski
  • Rauhanturvaaja
  • Personal Trainer
  • Vuorikiipeilijä
  • Avajaisnauhan leikkaaja
  • ISÄ

Ensimmäinen ajatukseni esitettä lukiessani oli, että oho, isät ovat kyllä melkoisia action-hahmoja! Mutta vaikka rooleista tulikin mieleeni verkkopaitainen Bruce Willis kiipeämässä Mount Everestille varusteenaan pelkkä linkkuveitsi, sisältävät esitteen tehtäväkuvaukset pelkästään fiksua asiaa. Isää muistutetaan muun muassa sairaalakassin ja neuvolakortin mukaan nappaamisesta ja isää kehotetaan kuuntelemaan ja noudattamaan äidiltä ja kätilöltä saatuja ohjeita. Esite myös korostaa isän rauhallisen läsnäolon vaikutusta äidin turvalliseen mielialaan. Lisäksi isälle annetaan tiivistetty versio synnytyksen etenemisestä: mitä synnytysvastaanotolla tehdään, mitä avautumisvaiheessa ja ponnistusvaiheessa tapahtuu ja mitä tarkoitetaan jälkeisillä. Napanuoran leikkaamisesta ja vauvan pitämisestä ihokontaktissa isän paidan alla mainitaan myös. Esite sisältää myös sairaala-alueen kartan, johon on merkitty eri pysäköintialueet, koska parhaimman mahdollisen parkkipaikan löytyminen on kuulemma se asia, joka askarruttaa tulevia isiä eniten.

WP_20140708_08_51_49_Pro.jpg

Kyselin mieheni mielipiteitä sekä MLL:n Daddy cardista että TYKS:n esitteestä. Daddy card sai aikaan hymähtelyä ja myös TYKS:n esite sai kritiikkiä lapsellisuudesta, vaikka esitteen asiasisältöä mies pitikin ihan toimivana. Jos oikein ymmärsin, häntä ärsytti esitteessä eniten se, että siinä suhtaudutaan miehiin jopa hiukan holhoavasti: leiki sinä rallikuskia ja vuorikiipeilijää sillä välin, kun äiti synnyttää lapsen. Mies oli myös sitä mieltä, että varsinkin ensikertalaisia varten esite voisi sisältää enemmän käytännön tietoa siitä, mitä mies voi oikeasti paikan päällä tehdä. TYKS:n synnytysosastollahan on jonkinlainen kahvihuone, jota isät saavat käyttää, joten siitä ja mahdollisista juoma- ja välipala-automaateista olisi vielä voinut olla tietoa. 

Mietin esitettä lukiessani myös sitä, että annetaanko isän synnytyssalissa varmasti toteuttaa kaikkia noita rooleja, joita häntä varten on suunniteltu vai sysätäänkö hänet syrjään, pois pääosan esittäjien tieltä (vähän siihen tyyliin kuin joissakin neuvoloissa valitettavasti vieläkin on tapana)? Esikoisen synnytyksessä miehelläni ainakin oli tärkeä tehtävä: hän pysyi järkähtämättä tukena ja turvanani, vaikka oli varmaan itsekin kauhuissaan, kun karjuin tuskissani. Ja se onkin omasta mielestäni se isän tärkein ”rooli”: tukena oleminen. Omasta puolestani esitteen tehtäväkuvauksiin riittäisikin vain kaksi kohtaa edellä mainittujen seitsemän kohdan sijasta:

  • Kumppani
  • ISÄ
Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Miten Kirka liittyy synnytykseen?

Kun lähtee synnyttämään ensimmäistä lastaan, ei todellakaan voi tietää, mitä on odotettavissa – ei, vaikka teoriassa tietäisikin, mitä siellä synnytyssalissa tapahtuu. En olisi nimittäin osannut etukäteen aavistaa, että istun avautumisvaiheen puolivälissä kuuman suihkun alla muovijakkaran päällä ja lauleskelen Kirkaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että jokainen synnytys on omanlaisensa, ja jostain syystä minun synnytyskokemukseeni kuului laulaa, että

”Tää yö nyt ollaan vain ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan… asemalla soitellaan ja svengaillaan, kun junaa odotetaan…”

Jos jotain symboliikkaa haluaa asiasta hakea niin asema voisi kai olla synnäri ja se juna…no, lopultahan sieltä sitten puski sellainen reilun kolmen kilon höyryveturi ulos pitkän ponnistamisen jälkeen.

Siitä huolimatta, että lauloin synnytyksen aikana Kirkaa, selvisin koettelemuksesta ilman sen kummempia traumoja ja vaikka tuleva koitos taas melkoisesti jännittääkin, suhtaudun siihen kuitenkin myönteisen odottavasti. Paitsi yksi asia on ruvennut vähän hirvittämään: aivoni ovat taas etsiytyneet Kirka-taajuudelle! Tajusin yhtäkkiä, että olen tässä parin edellisen päivän aikana esittänyt epävireisiä Kirka-tulkintoja, tällä kertaa näillä sanoilla:

”Niin paljon se sattuu, kun nään kodin tyhjäksi jääneen, en estää voi kyyneltäkään, yksin itken mä ääneen.”

Noista sanoista en halua etsiä mitään symboliikkaa ja itse asiassa toivon, että aivoni hakeutuisivat nopeasti aivan jollekin muulle taajuudelle. Tilaan siis yhden synnytyksen ilman Kirkaa, kiitos.

Suhteet Oma elämä Höpsöä