Juhannushuilintaa

Huhhuh, onpas ollut rankka juhannus. Olen siirtynyt sängystä sohvalle ja sohvalta sänkyyn niin monta kertaa, että heikompia voisi jo hirvittää tällainen ”riekkuminen”. Olen ollut tosi väsynyt koko viikonlopun, koska juhannusaattoyön unet jäivät omalta osaltani lähes kokonaan väliin. Yrityksen puutteesta ei ollut kyse: vetäydyin aattoiltana haukotellen ja hieman nolona sänkyyn jo iltakymmenen kieppeillä, mutta pallomahani ei tullut ollenkaan toimeen kyläpaikan vuodesohvan kanssa, eikä sekään tietenkään helpottanut höyhensaarille pääsyä, että tyttö vietti poikkeuksellisen levottoman yön ja heräsi vähän väliä kitisemään. Mutta jos väsymystä ei lasketa, meillä on ollut oikein mukava juhannus: aattona grillasimme siskoni luona ja olimme siellä myös yötä, eilen ja tänään olemme vain ottaneet rennosti ja huilanneet. Eilen kävimme hiukan päämäärättömästi ajelemassa Kakskerrassa, koska joutilas autossa istuminen tuntui houkuttelevammalta kuin loputon palapelien väkertäminen lattialla. Tyttö ei ollut moisesta ”huviajelusta” ollenkaan otettu ja raportoi tuohtuneena sekä kesken matkan että autoreissun jälkeen, että ”Ei nähty mitään! Ei lokkeja, ei lintuja, ei eläimiä, ei föriä! Ei käyty missään! Ei pysähdytty mihinkään!”.

Pieni osa juhannuspöydän herkuista: grillivartaita, sitä ainoaa oikeaa makkaraa ja ”nappulkastiketta” (sisältää voita ja kevätsipulia).

juhannus2.jpg

”Ylös, alas ja pari hyppyä!” on tyttö laulanut jo monta päivää. Hyppely tuntuukin olevan tämän hetken hauskin juttu. Myös siskonlasten hulavanne oli jännittävä. Keskimmäisessä kuvassa näkyy pallomaha rv 35+2. Jostain kumman syystä mieleeni tulee tytön laulukirjasta löytyvä Mökkilaulu: ”Ja äiti niin kuin tynnyri, holladi-hii, holladi-hoo, mi alamäkeen vierivi, holladi-hiiahoo…”

juhannus1.jpg

Loppuun vielä juhannuksen kunniaksi kukkia ja kakkua. Kaunista ja herkullista – niin kuin siskoni perheen luona tuppaa olemaan.

wp_20140620_18_07_55_pro.jpg

 

Millaisissa tunnelmissa oma juhannuksesi on vietetty?

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Karitsoita ja pehmistä

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkinlaista kattavaa postausta niistä riemukkaista aktiviteeteista, joita Turussa ja lähiseudulla on lapsiperheille tarjolla. En vain ole saanut aikaiseksi, koska mielelläni kävisin itse kyseisissä paikoissa ensin toteamassa, millaista niissä oikeasti on, mutta alati pyöristyvä pallomahani on jo pitkään toiminut tekosyynä esteenä sille, ettemme ole niin aktiivisesti näitä aktiviteetteja hyödyntäneet. Tämänhetkinen aktiviteettipostaukseni käsittelisikin varmaan lähinnä yöllisiä vessareissuja, joiden en usko kiinnostavan ketään.

Mutta olemme mekin sentään jossain käyneet: viime lauantaina piipahdimme Tuorlan majatalossa ihmettelemässä kanoja ja karitsoita. Kanoilla oli juuri aamiaisaika, joten ne eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita meistä (muutenhan olisimme toki olleet niille päivän kohokohta), mutta saimmepa ainakin rauhassa katsella niiden touhuja.

wp_20140614_09_08_13_pro.jpg

Ulkona viuhui sen verran jäätävä viima, että kiiruhdimme kanojen luota nopeasti karitsoita kurkkaamaan ja kunhan tyttö oli syöttänyt niille parit voikukanlehdet, vetäydyimme nopeasti majatalon ruokasaliin kahville ja kakulle. Kahvilan valikoima ei mielestäni ollut kummoinen, mutta majatalossa toimivan lähipuodin antimet saivat minut aivan haltioihini:

wp_20140614_09_22_24_pro.jpg

wp_20140614_09_22_32_pro.jpg

Tykkään lakritsista melkein yhtä paljon kuin kahvista ja suklaasta, mutta raskauden myötä olen joutunut luopumaan siitä lähes kokonaan. (Lakritsissa oleva glykyrritsiinihän nostaa verenpainetta, minkä lisäksi runsas lakritsinsyönti saattaa myös lyhentää raskauden kestoa ja vaikuttaa haitallisesti sikiön kognitiiviseen kehitykseen. Vaikka kyseessä on yksilötasolla hyvin pienet erot, olen kuitenkin jo tuon verenpainenäkökulmankin vuoksi yrittänyt pärjätä pääasiassa ilman lakritsia. Kokonaan en ole kuitenkaan pystynyt siitä kieltäytymään, millä tuskin on väliä, sillä saahan lakritsia esimerkiksi THL:n mukaan syödä raskaanakin kohtuullisia määriä.) Jos en olisi raskaana, olisin kahmaissut Tuorlasta mukaani vaikka mitä lakritsi-ihanuuksia, mutta nyt tyydyin yhteen minikokoiseen lakukiekkoon, jonka nautiskelin samalla, kun mies ja lapsi söivät mansikkajuustokakkua.

Sunnuntaina olikin yllättäen taas ihan erilainen sää kuin lauantaina, joten päätimme lähteä käymään Kupittaan puiston yhteydessä olevassa Seikkailupuistossa. Tyttö oli ihan innoissaan kaikesta näkemästään, ja tykkäsin itsekin puiston letkeästä tunnelmasta ja mukavasta ilmapiiristä. Tällä kertaa tutustuimme lähinnä pienemmille lapsille suunnattuun leikkipuistoon, mutta onhan Seikkailupuistossa vaikka mitä muutakin kuin ne perinteiset keinut ja hiekkalaatikot: sieltä löytyy ainakin Liikennekaupunki, Safariautoja, Wow-palloja, pomppulinna ja Ystävyyden silta (riippusilta). Sitä tärkeintä eli jäätelökojua unohtamatta:

Tyttö muisteli viimeksi tänään, kuinka hän istui aikuisten tuolilla äidin kanssa ja söi kylmää jäätelöä omalla lusikalla. 

wp_20140615_15_16_13_pro.jpg

 

Eilen iloinen meno jatkui, kun saimme kummityttömme meille kylään heti aamusta. Aamupäivällä veimme lapset suurin elkein Ikeaan syömään, koska ajattelimme yhdistää näppärästi kulmasuojushakureissun ja lasten ruokailun. No, lounasta Ikeasta ei vielä saanut siinä vaiheessa, kun oli jo tyttömme lounasaika, joten hätäpäissämme ostimme sitten kaikille aamiaiset lounaaksi ja myimme homman astetta hauskempana ja vähän erilaisena lounaana. Täydestä meni! 

Tänään on vietetty hyvin rauhallista ja leppoisaa arkipäivää juhannusta suunnitellen ja Laurasta tulee isosisko -kirjaa lukien. Kirja on ollut suosiossa nyt muutaman päivän ja vaikka kirja ihan mukava onkin, alkaa sen jatkuva lukeminen jo vähän tökkiä…varsinkin, kun kirja alkaa masentavasti lauseella: ”Äiti vain lihoo ja lihoo.”

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys