Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkinlaista kattavaa postausta niistä riemukkaista aktiviteeteista, joita Turussa ja lähiseudulla on lapsiperheille tarjolla. En vain ole saanut aikaiseksi, koska mielelläni kävisin itse kyseisissä paikoissa ensin toteamassa, millaista niissä oikeasti on, mutta alati pyöristyvä pallomahani on jo pitkään toiminut tekosyynä esteenä sille, ettemme ole niin aktiivisesti näitä aktiviteetteja hyödyntäneet. Tämänhetkinen aktiviteettipostaukseni käsittelisikin varmaan lähinnä yöllisiä vessareissuja, joiden en usko kiinnostavan ketään.

Mutta olemme mekin sentään jossain käyneet: viime lauantaina piipahdimme Tuorlan majatalossa ihmettelemässä kanoja ja karitsoita. Kanoilla oli juuri aamiaisaika, joten ne eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita meistä (muutenhan olisimme toki olleet niille päivän kohokohta), mutta saimmepa ainakin rauhassa katsella niiden touhuja.

Ulkona viuhui sen verran jäätävä viima, että kiiruhdimme kanojen luota nopeasti karitsoita kurkkaamaan ja kunhan tyttö oli syöttänyt niille parit voikukanlehdet, vetäydyimme nopeasti majatalon ruokasaliin kahville ja kakulle. Kahvilan valikoima ei mielestäni ollut kummoinen, mutta majatalossa toimivan lähipuodin antimet saivat minut aivan haltioihini:

Tykkään lakritsista melkein yhtä paljon kuin kahvista ja suklaasta, mutta raskauden myötä olen joutunut luopumaan siitä lähes kokonaan. (Lakritsissa oleva glykyrritsiinihän nostaa verenpainetta, minkä lisäksi runsas lakritsinsyönti saattaa myös lyhentää raskauden kestoa ja vaikuttaa haitallisesti sikiön kognitiiviseen kehitykseen. Vaikka kyseessä on yksilötasolla hyvin pienet erot, olen kuitenkin jo tuon verenpainenäkökulmankin vuoksi yrittänyt pärjätä pääasiassa ilman lakritsia. Kokonaan en ole kuitenkaan pystynyt siitä kieltäytymään, millä tuskin on väliä, sillä saahan lakritsia esimerkiksi THL:n mukaan syödä raskaanakin kohtuullisia määriä.) Jos en olisi raskaana, olisin kahmaissut Tuorlasta mukaani vaikka mitä lakritsi-ihanuuksia, mutta nyt tyydyin yhteen minikokoiseen lakukiekkoon, jonka nautiskelin samalla, kun mies ja lapsi söivät mansikkajuustokakkua.

Sunnuntaina olikin yllättäen taas ihan erilainen sää kuin lauantaina, joten päätimme lähteä käymään Kupittaan puiston yhteydessä olevassa Seikkailupuistossa. Tyttö oli ihan innoissaan kaikesta näkemästään, ja tykkäsin itsekin puiston letkeästä tunnelmasta ja mukavasta ilmapiiristä. Tällä kertaa tutustuimme lähinnä pienemmille lapsille suunnattuun leikkipuistoon, mutta onhan Seikkailupuistossa vaikka mitä muutakin kuin ne perinteiset keinut ja hiekkalaatikot: sieltä löytyy ainakin Liikennekaupunki, Safariautoja, Wow-palloja, pomppulinna ja Ystävyyden silta (riippusilta). Sitä tärkeintä eli jäätelökojua unohtamatta:

Tyttö muisteli viimeksi tänään, kuinka hän istui aikuisten tuolilla äidin kanssa ja söi kylmää jäätelöä omalla lusikalla. 

Eilen iloinen meno jatkui, kun saimme kummityttömme meille kylään heti aamusta. Aamupäivällä veimme lapset suurin elkein Ikeaan syömään, koska ajattelimme yhdistää näppärästi kulmasuojushakureissun ja lasten ruokailun. No, lounasta Ikeasta ei vielä saanut siinä vaiheessa, kun oli jo tyttömme lounasaika, joten hätäpäissämme ostimme sitten kaikille aamiaiset lounaaksi ja myimme homman astetta hauskempana ja vähän erilaisena lounaana. Täydestä meni! 

Tänään on vietetty hyvin rauhallista ja leppoisaa arkipäivää juhannusta suunnitellen ja Laurasta tulee isosisko -kirjaa lukien. Kirja on ollut suosiossa nyt muutaman päivän ja vaikka kirja ihan mukava onkin, alkaa sen jatkuva lukeminen jo vähän tökkiä…varsinkin, kun kirja alkaa masentavasti lauseella: ”Äiti vain lihoo ja lihoo.”