Tänään on kansainvälinen kahvipäivä, ja onneksi myös kurkkuni oli merkinnyt tämän tiedon kalenteriinsa, koska tänään ensimmäistä kertaa moneen päivään pystyin taas juomaan aamukahvini! Kuumaa kahvia en vieläkään uskaltanut hörpätä, kiitos suussani päivätolkulla majailleiden kipeiden rakkuloiden, mutta suht lämpimänä pystyin polttoaineeni nauttimaan, mikä on huomattava parannus jääkahveihin ja pillillä imettyihin kylmiin kahveihin, joihin minun on ollut tällä viikolla tyytyminen. 

Kansainvälisen kahvipäivän kunniaksi tein listan reissun parhaista kahvitteluhetkistä:

Pelastava kupillinen yläilmoissa (matkalla Los Angelesiin)

Nautittu siinä vaiheessa, kun olin antanut jo lähestulkoon kaikkeni kuopukselle, joka vaati lentokoneessa jatkuvaa viihdyttämistä ja silmälläpitoa. Lapsoseni oli vihdoinkin nukahtanut, ja sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta painaakseni kutsunappulaa ja uskalsin tilata itselleni kahvin siitäkin huolimatta, että tunsin tällä teollani rasittavani lentohenkilöstöä kohtuuttomasti. Siinä kahvikuppia pidellessäni tunsin, miten kahvin myötä elämää valui hiukan minuunkin, eikä vain hiljalleen minusta pois.

Aamukahvit La Jollassa

Olimme vuokranneet La Jollasta kolme perhettä nielaisevan beach housen, ja siellä oli iso pöytä penkkeineen, jonka äärellä söimme aamupalaa. Vaikka todellisuudessa nämä aamupalatilanteet olivat usein sellaisia, että kun istuit alas, sait saman tien pompata ylös hakemaan keittiöstä lapsille jotain ja muutenkin jouduit koko ajan kaatamaan/pyyhkimään/pilkkomaan/perustelemaan jotain asiaa lapsille, niin ne olivat kuitenkin sellaisia mukavia yhdessäolon hetkiä, jolloin juotiin kahvia ja suunniteltiin päivän menoja.

Ensimmäinen hääjuhlassa juotu kahvikupillinen

Tuli suureen tarpeeseen. Se oli niitä helpotuksentäyteisiä hetkiä: olet vähän väsynyt mutta onnistunut painamaan väsymyksen taka-alalle, koska olet niin onnellinen läheistesi onnesta, olet huojentunut siitä, että sait luettua sopertelematta sanoja rakkaudesta yli sadalle silmäparille, lapset ovat hetken aikaa joko rauhassa tai joku muu katsoo heidän peräänsä, ja rakas miehesi lähestyy sinua hymyillen sinulle tarkoitettu kahvimuki kädessään. Kun tajuat edessäsi kimmeltävää merta katsellessasi, että hääjuhla ja oikeastaan koko lomakin on vasta alkamaisillaan.

Tämä ei ole se ensimmäinen kupillinen, vaan jälkiruokakahvi. Tärkeä tehtävä silläkin kyllä oli.

Coffee to go

Heti toisen lomaviikkomme maanantaina lähdimme varhain aamulla ajamaan Hollywoodiin Universal Studiosille ja haimme aamukahvit kämppämme lähellä olevasta Starbucksista. Otin samanlaisen kahvin kuin veljeni: tummapaahtoista kahvia venti-koossa eli melkein kuuden desilitran mukissa. Huomasin muuten reissussa taas kerran sen, miten vahvasti kahvi liittyy siihen, että minusta tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä ihminen. En jaksaisi edes vastailla mihinkään ennen kuin olen saanut aamukahvini. Saatan vain istua hiljaa, vaikka joku selostaisi minulle jotain. En ole kuitenkaan millään lailla pahalla päällä, olen vain hyvin vaitonainen siihen saakka, että kahvin taika alkaa vaikuttaa.

Toinen pelastava kupillinen yläilmoissa

Viimeinen lentomme, Kööpenhamina – Helsinki. Kuopus niin väsynyt ja kyllästynyt matkustamiseen, että mikään ei ollut hyvin. Olin koko pitkän vaelluksemme Kööpenhaminan lentokentällä miettinyt, että sitten kun olemme löytäneet lähtöporttimme, käyn hakemassa kupin kahvia. (En ostanut kahvia matkan varrelta, koska minulla oli tarpeeksi tekemistä käsimatkatavaroissa ja lapsissa.) Matkan varrella olikin tosi kivan näköisiä kahviloita. Mutta lähtöporttimme olikin sitten niin kaukana kaikesta muusta, etten yksinkertaisesti jaksanut lähteä kävelemään taas takaisin päin, ja koneeseen nousuunkaan ei ollut enää niin paljon aikaa. Kävin itseni kanssa vähän väliä keskustelua aiheesta mahtaakohan siellä koneessa saada kahvia. Kun istuin jo koneessa, luin edessä olevan istuimen taskusta löytyvästä menusta, että jihuu, saamme kaikki aamiaista ja kahvia, kunnes tajusin, että ei sittenkään jihuu – vain kaksi ensimmäistä penkkiriviä saavat. Mutta siinähän se aika meni mukavasti jännittäessäni, että saisimmeko me köyhemmät matkustajat kahvia ollenkaan. No saimme me, sellaisen ruokalusikallisen verran pieneen valkoiseen muovikupposeen. Mutta se auttoi jaksamaan lennon loppuun!

Tämä kuva on otettu lennolta Losista Bostoniin, tarpeeseen tuli tämäkin kupillinen:

Vihdoinkin kotona -kahvit

Monelle tuttu tilanne: eteinen täynnä matkalaukkuja, osa tavaroista vielä autossa, kaikki purkamatta, olet suihkun tarpeessa ja sinulla on kova nälkä. Meidän kotiintuloamme helpotti hurjasti se, että olimme siivonneet lähtöpäivänä kodin ihan tiptop-kuntoon ja erityisesti se, että anoppi oli käynyt tuomassa jääkaappiin vähän ruokatarpeita ja tehnyt makaronilaatikkoakin, ettei meidän heti ensimmäiseksi tarvinnut ruveta pähkäilemään mitään ruoanlaittoon liittyvää. (Lapset istuivat muuten aika hartaina omilla paikoillaan haarukoimassa makaronilaatikkoa suuhunsa!) Ja sitten ruoan päätteeksi keitettiin kahvit omalla keittimellä, jotka piristivät niin, että purimme saman tien kaikki matkalaukut tyhjiksi ja pistimme pyykkikoneen päälle. 

Onko sinulla jotain erityisen mieluisia kahvimuistoja kuluneelta kesältä?