Eilen ehdin jo innoissani laittamaan Instagramiin kuvan Lähdetään Korkeasaareen -laulusta: huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen, huomenna…no joo, ehkä kaikki muistavat, miten se menee. Mutta sitten Foreca sekoitti pääni, eikä tänään mentykään Korkeasaareen. (Sen sijaan tehtiin hyvä sitterilöytö Pikku-Siilin kirpparilta, juotiin aamukahvia aurinkoisella parvekkeella, syötiin iltapäivällä jäätelöä samaisella partsilla, käytiin ulkona syömässä ja leivottiin vielä parit hiekkakakut pihalla. Mukava päivä siis, vaikka ei muurahaisia kummempia otuksia nähtykään.)

Korkeasaareen menemme huomenna – ja jotta tämä olisi mahdollista, minun täytyy nyt pysytellä pois Forecan sivuilta. Jos en olisi alun perinkään käynyt siellä tsekkailemassa, että millaista säätä täksi päiväksi on luvattu, olisimme todennäköisesti viettäneet tänään mukavan eläintarhapäivän aika lailla ihanteellisissa keleissä. Mutta on se nyt kumma, että sääennuste vaihtuu noin viiden minuutin välein, eikä vielä kyseisen päivän aamunakaan kukaan tiedä, että sataako tänään vai mitä tapahtuu. Kerron teille nyt koko surullisen tarinani ja otsikoin sen vaikkapa seuraavasti: ”Meteorologien riepottelema Kahvittelija avautuu: ”Uskallanko luottaa enää mihinkään?”

Päätimme joitakin päiviä sitten, että tänään olisi ollut hyvä päivä lähteä Korkeasaareen. Sääennusteissa luvattiin poutaa. Eilisaamuna kävin tarkistamassa tilanteen Forecan sivuilta ja soitin pikaisen neuvottelupuhelun miehelleni: nyt näyttääkin siltä, että just aamu- ja keskipäivällä sataa, kannattaako meidän lähteäkään! No, muutaman tunnin kuluttua näytti jo paremmalta: juuri sinä aikana, kun me olisimme Helsingissä, ei pitäisikään sataa, ei ainakaan runsaasti. Mutta oho – hetken päästä ennuste näyttikin runsasta sadetta ja ukkoskuuroja! Paitsi että ne muuttuivatkin kohta ajoittaisiksi sadekuuroiksi. Ja sitten taas ukkoseksi, runsaaksi sateeksi ja niin edelleen – kunnes lopulta päätimme, että turha meidän on sinne ukkosen keskelle lähteä seikkailemaan, kaikki eläimetkin varmaan kyhjöttävät piilossa kopeissaan jyrinää peläten. Vielä ennen nukkumaanmenoa tarkistin tilanteen ja näytti siltä, että sadetta ja ukkosta on luvassa sen verran, että parempi lähteä vasta torstaina. Varhain tänä aamuna kahvia hörppiessäni tarkistin vielä kerran sääennusteen ja vaikka se olikin hiukan parantunut niin edelleen lupailtiin sadetta ja ukkosta. Ääh, turha edes miettiä tätä asiaa enää, mennään vasta torstaina, tuumasin miehelleni. Keskipäivällä en kuitenkaan malttanut olla huvikseni kurkistamatta Forecan sivuja ja ohhoh, nyt siellä oltiinkin havahduttu siihen, että hei, Helsinkiin on tulossa oikein mukava ja kesäinen poutapäivä! Olinkin jo aivan varma, että sade- ja ukkoskuurot olisivat siirtyneet huomiselle, mutta ei sentään. (Enkä enää aio käydä katsomassa huomisen säätä. Jos sataa niin sitten sataa, me menemme Korkeasaareen katsomaan kameleita. Ja ehkä jotain muitakin eläimiä.)