Minut valtasi eilen suunnaton äitiysvaate-epätoivo. H-hetkeen on vielä kolme kuukautta ja ainoat raskausfarkkuni ovat jo niin epämukavat päällä, etten haluaisi käyttää niitä enää ollenkaan. Se pallomahan päälle vedettävä kangassuikale on loppujen lopuksi aika typerä keksintö. Äitiyslegginsini ovat ajat sitten repeytyneet haaroista ja ihanat, tavalliselta urheiluosastolta vuosia sitten löytämäni ihoa hyväilevät jumppahousut, jotka muuntuivat jo edellisessä raskaudessa äitiystrikoiksi, ovat nekin haaroista ratkenneet. Minulla oli peräti yksi sellainen tarpeeksi pitkä toppi, jonka pystyi vetämään raskausvatsan yli ja jonka päälle pystyi sitten pukemaan vaikkapa ihan tavallisen t-paidan, mutta kun se toppi joutui pesuun ikävän tomaattimurskaepisodin jälkeen niin tajusin, että jotain hankintoja pitäisi varmaan tehdä. 

Eilen suuntasin siis päättäväisesti H&M:n äitiysvaateosastolle, jossa vaivuin entistä synkempiin tunnelmiin. Valikoimaa oli kyllä purjehtijoille, paljettifaneille ja niille, jotka haluavat pukeutua kuin rouva Hyacinth Bucket, mutta tällaiselle tavalliselle tallaajalle ei ollut oikein mitään. Olin jo etukäteen päättänyt, että en aio ostaa uusia farkkuja näin lyhytaikaiseen käyttöön mutta olin elätellyt toivoa muunlaisista, farkkuja vähän halvemmista housuista. Siis sellaisista pitkälahkeisista housuista, joissa en näyttäisi englantilaiselta puutarhurilta. Sellaisia en kuitenkaan löytänyt, sen sijaan ostin ehjät äitiyslegginsit niiden repeytyneiden tilalle sekä melkein tismalleen samanlaiset ihoa hyväilevät jumppahousut kuin ne rikkinäisen trikoon taivaaseen päässeet lohtuhousuni. Lisäksi nappasin vielä kevätfiiliksissä pinkin t-paidan niihin tilanteisiin, joissa joudun odottelemaan sen pitkän toppini kuivumista.

Näillä mennään seuraavat kolme kuukautta, joten kelien on syytä pysyä lämpiminä. Toivon myös, ettei rikoo ole raskaana olevalla ruma, trilluma truma.