Turun Saaristolaismarkkinoilla

Turussa järjestetään tänä viikonloppuna monipuoliset Saaristolaismarkkinat. Lähdimme iltapäivällä jokirantaan koko perheen voimin, mutta markkinasaaliimme jäi aika pieneksi houkuttelevista kojuista huolimatta: mukaan lähti vain yksi säälittävä metri lakua. Jos en olisi raskaana, olisin takuuvarmasti hamstrannut lakua metritolkulla, oikein sellaisen kunnon kiepin – tavallista lakua, minttulakua, kirpeää lakua, salmiakkilakua…päätinkin juuri, että haluan synnytysosastolle mukaan kaksikymmentä metriä lakua. Vähintään. Syön ne saman tien, kun vauva on pullahtanut ulos. Kätilöt tulevat muistamaan minut metrilakusynnyttäjänä.

Iskeekö teihin muihin muuten markkinoilla sellainen lamaantuminen? Itse kärsin pahimmanlaatuisesta markkinalamaantumisesta, joka kulkee myös nimellä kojunvälttelysyndrooma. Diagnoosi on helppo laatia: jos olet teoriassa innoissasi markkinoista ja kojuissa myytävistä tuotteista mutta et koskaan käytännön tasolla osta oikeastaan mitään, etkä juurikaan uskalla edes vilkuilla myyjiin ja lopulta huomaat, että olet vain astellut markkina-alueen päästä päähän ikään kuin et markkinoilla olisikaan niin siinä tapauksessa sinäkin kärsit markkinalamaantumisen kiroista. Kojunvälttelysyndrooman huono puoli on siinä, ettei sinulla juuri koskaan ole mitään kotiin vietävää, hyvä puoli taas siinä, että rahasi säästyvät.

Markkinalamaantumiseen liittyy olennaisena osana myös äkillinen, lyhytkestoinen parantuminen: yleensä metrilakukojun tai lättykahvilan liepeillä tästä syndroomasta kärsivä potilas palautuukin toimintakykyiseksi ja pystyy tekemään nopeitakin ostopäätöksiä:

wp_20140412_14_10_11_pro.jpg

WP_20140412_13_34_25_Pro.jpg

WP_20140412_13_40_07_Pro.jpg

WP_20140412_13_58_22_Pro.jpg

WP_20140412_13_59_53_Pro.jpg

 

Onko sinulla joitakin vakiotuotteita, joita ostat aina markkinoilta?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Suosittelen

”Ei haittaa!”

Project Mama -bloggaaja Katja Lahti kirjoitti taas kerran osuvan kolumnin keskiviikon Hesariin. Kolumnissa kehotettiin vähentämään lapsille ”jäpättämistä” eli pikkuasioista motkottamista, sillä lastenpsykologin mukaan lapsi nappaa moitteet ja muun kielteisen palautteen itsetuntonsa rakennuspalikoiksi herkemmin kuin kehut ja kiitokset. Eikä mikään ihme – takertuuhan moni aikuinenkin herkemmin esimerkiksi työpaikalla saamiinsa risuihin ruusujen jo mädäntyessä kompostissa.

Rupesin tietenkin heti miettimään omaa motkotuskynnystäni – onko se matala vai korkea. Toistaiseksi olen vetänyt hyvinkin motkotusmaltillista linjaa, vaikka en voi kieltää, etteikö vilkas taapero tarjoaisi päivittäin otollisia hermojenmenetystilanteita. Mutta onkin eri asia kaapata viidettätoista kertaa pyykkitelineen taakse piiloutuva lapsi kainaloon ja jyrähtää, että nyt me vaihdetaan se vaippa! kuin avata sanainen arkkunsa tilanteissa, joissa lapsi on vaikkapa vahingossa kaatanut maitomukinsa tai tehnyt tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan jotain typerää.

Onkin siis ollut vallan hienoa huomata, että lapsemme on itsekin omaksunut rennon Ei haittaa! –asenteen. Meillä kaatuu maitolasi keskimäärin kerran päivässä, mutta ennen kuin itse ehdin sanoa asiaan yhtään mitään, taapero on jo lausahtanut ”Ei haittaa!” ja minun tehtäväkseni jääkin vain vahvistaa asia. Ei haittaa, se oli vahinko, pyyhitään pois. Toki tulee tilanteita, joissa kyse ei olekaan vahingosta vaan kokeiluluonteisesta tihutyöstä – suuttuukohan äiti, jos repäisen tästä kirjasta sivun irti…silloin en sano, että ei haittaa, vaan selitän, miksi noin ei saa tehdä. Sivu voidaan teipata kasaan yhdessä ja tarvittaessa kirja otetaan pois.

Tyttö on muutenkin ihanasti omaksunut ne kehut ja myönteiset kuvaukset itsestään, joita me mieheni kanssa hänelle päivittäin jakelemme. Pelkästään eilen taapero kuvaili itseään eri tilanteissa seuraavasti:

S on tosi iso, taitava tyttö!”

S muistaa hyvin!”

S on tosi reipas.”

”Ei mutta – S keräsi lelut tosi hienosti!”

Myös omista aikaansaannoksistaan tyttö on vilpittömän ylpeä. Rakentamastaan duplotornista hän totesi näin: ”Tosi vau!

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta