Mitä opin Cloettan pähkinäkoulussa?

(Juttu on tehty yhteistyössä Cloettan kanssa.)

Pähkinät ovat aina olleet minulle vähän ongelmallinen juttu. Olen kyllä tosi pitkään ollut tietoinen niiden terveysvaikutuksista, enkä ole koskaan moittinut niiden makuakaan, mutta yleensä minun ja pähkinöiden suhde on kuitenkin tyssännyt siihen melko kalliiseen hintaan. Tästä kirjoittelin jo viime syksynäkin, kun olin ensin aivan pähkinöissäni siitä ajatuksesta, että rupean harrastamaan päätoimista pähkinännapostelua ja sitten taas kerran totesinkin, että njääh, eivät ne pähkinät ehkä kuitenkaan ole minun juttuni. (Eikö kuulostakin muuten aivan uskomattoman kiinnostavalta postaukselta…kannattaa tsekata.)

Nyt kun olen raskaana, olen kuitenkin taas astetta kiinnostuneempi siitä, mitä suuhuni pistän. Vaikka välillä onkin vähän masentavaa lukea odottajille laadittuja virallisia ruokavaliosuosituksia (miksei siellä voi lukea, että päivittäinen lakritsiannos hyödyttäisi sekä äitiä että vauvaa?), on niissä kuitenkin se hopeareunus, että esimerkiksi pähkinät ovat siellä suositeltujen, eikä vältettävien, elintarvikkeiden joukossa. Ja pähkinäthän ovat tunnettuja siitä, että niitä voi hyödyntää korvaavina napostelutuotteina herkutteluhimon iskiessä. Toisin kuin monessa muussa napostelutuotteessa, pähkinöissä on vaikka mitä terveellisiä ainesosia: esimerkiksi pehmeitä, hyviä rasvoja, proteiinia, kuitua ja vitamiineja. Okei, onhan niissä energiaakin (saman verran kuin suklaassa) mutta se energia on sitä hyvää, terveellistä ja toivottavaa sorttia. 

Olin siis aika innoissani, kun Cloetta järjesti bloggaajille pähkinäkoulun ja kutsui minut mukaan. (I almost went nuts!) Mikä parasta, koulunpenkille sai napata kaverin mukaan ja itse otin mukaan pikkusiskoni, jonka myös arvelin tykkäävän pähkinäaiheisesta infopläjäyksestä. Ja kyllähän sitä infoa tulikin melkoinen määrä. Cloetta on ostanut ruotsalaisen Nutisal-pähkinäbisneksen ja tuo markkinoille melkoisen kattauksen erilaisia pähkinäsekoituksia. Itselleni jäi Nutisal-tuotteiden esittelystä parhaiten mieleen (ehkä hiukan apteekkituotteelta kalskahtavan nimen lisäksi) se, että toisin kuin muiden merkkien pähkinöitä, Nutisalin pähkinöitä ei paisteta öljyssä vaan ne kuivapaahdetaan. Kuivapaahtamisen ansiosta pähkinästä tulee maukkaampi ja rapeampi, eikä käsiin jää sitä ärsyttävää rasvaista tunnetta, johon ainakin itse olen tottunut. Maku- ja rasvaisuuseron huomasin ihan käytännössä, kun saimme maistella sekä Nutisalin että muiden merkkien pähkinöitä.

wp_20140409_19_10_56_pro.jpg

wp_20140409_19_21_09_pro.jpg

Mitä muuta opin pähkinöistä? No ainakin sen, että enää en ihmettele niin paljon esimerkiksi cashewpähkinöiden kallista kilohintaa, sillä ainakin kaikki Nutisalin hankkimat cashewpähkinät kuoritaan käsin. Siis yksi pähkinä kerrallaan! Kaikkihan tietävät (no joo, itse en ainakaan tiennyt), että cashewpähkinä kasvaa cashew-omenan sisällä. Yksi pähkinä per omppu. Sitten ne pähkinäomput poimitaan ja joku napsaisee yksitellen jokaisesta pähkinästä kuoret irti. Olin luullut, että ne kaikki vedetään surutta jonkun kuorimakoneen läpi, mutta olenpa taas hiukan viisaampi kuin aiemmin. 

Meille kerrottiin kaikenlaista hyödyllistä myös muista pähkinälajeista, mutta itse kiinnitin (kielitieteilijä täällä hei!) eniten huomiota pähkinöiden nimiin ja sanaleikkeihin niiden ympärillä. En ollut esimerkiksi tiennyt, että macademiapähkinä on nimetty skottisyntyisen, australialaisen John Macadamin mukaan, vaikka kyseisellä tyypillä ei ollut mitään yhteyttä tai tekemistä pähkinöiden kanssa. Pekaanipähkinöistä mieleeni jäi parhaiten Ben & Jerry -jäätelöfirman valmistama, Obaman voittoisaa presidentinkampanjaa juhlistanut Yes, Pecan! -jäätelö. Tuollaiset sanaleikit sekä viihdyttävät että ärsyttävät minua, vähän tilanteesta riippuen. Nyt ainakin nauratti. Sellaistakin opin, että jos menisin kyläilemään Lähi-idässä sijaitsevassa kodissa ja minulle tarjottaisiin pieniä pähkinöitä, en todennäköisesti olisi isäntäväelleni mikään VIP. Mieluisille ja toivotuille vieraille sen sijaan tarjotaan isokokoisia pähkinöitä. 

Me saimme mukaan sen verran isot kassilliset Nutisalin uutuustuotteita, että voin luvata, että meillä tarjotaan kaikenkokoisia pähkinöitä kaikenlaisille vieraille varmaankin aika pitkään. Tänä iltana aion kuitenkin tarjoilla pähkinäannoksen yhdelle elämäni VIP:lle, nimittäin tälle vauvalle, joka kohdussani majailee. 

WP_20140410_21_11_33_Pro.jpg

WP_20140410_21_11_54_Pro.jpg

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys

Rasittava sokerirasitus ja muuta jännää

Tällä viikolla on eletty jonkinlaista outoa teemapäiväviikkoa. Maanantain teema oli selkäsärky, joka onneksi siitä sitten aika nopeasti lieveni. Tiistain teemana oli taaperon yllätyskuume, joka nousi aamupäivällä lounasaikaan ja oli seuraavana aamuna tipotiessään. Keskiviikkona olikin sitten pähkinäteema – osallistuin Cloettan pähkinäkouluun, josta kerron lisää myöhemmin, kunhan toivun tämän päivän teemasta eli sokerirasituksesta yhdistettynä flunssaan.

Kävin jo ensimmäisen raskauden aikana sokerirasituksessa, koska olin yli 25-vuotias ensisynnyttäjä ja painoindeksini oli hitusen yli 25. Arvot olivat normaalit, joten alun perin minun ei pitänyt tästä raskaudesta joutua sokerirasitukseen ollenkaan, mutta viime käynnillä terkkari totesi jotain tähän tyyliin: ”Voisithan sä toisaalta siihen sokerirasitukseen mennä, vaikka ei sun ole pakko, mutta jos kuitenkin viitsisit.” Olen juuri sellainen ihminen, joka ei tällaisessa tilanteessa pysty kieltäytymään ehdotetuista tutkimuksista, niin kurjia kuin ne ovatkin. Olisin koko loppuraskauden ajan murehtinut, että olisiko kuitenkin pitänyt mennä siihen sokerirasitukseen, entä jos niissä sokeriarvoissa kuitenkin on jotain häikkää, blaa blaa blaa…

Olen myös juuri sellainen ihminen, joka ei oikein kunnolla saa nukutuksi, jos tiedossa on jotain niinkin jännittävää kuin sokerirasitus. Myös yölliset vessakäynnit ja eilen alkanut flunssa heikensivät kiitettävästi unenlaatuani, joten jos joku bongasi varhain tänä aamuna Turun keskustassa kävelevän, oudosti hortoilevan ja zombielta näyttävän tyypin, se olin minä matkalla Käsityöläiskadun laboratorioon. 

Minulle oli jäänyt edellisestä sokerirasituksesta sellainen kuva, että olihan se sokerilitku pahanmakuista mutta ei nyt mitään aivan kauheaa. No, joko muistin väärin tai sitten sitä makua tai koostumusta on muutettu, mutta se cocktail, jonka sain, oli aivan j ä r k y t t ä v ä ä. Siinä rasittuivat elimistön lisäksi makunystyrätkin. Naureskelinkin näytteenottajalle, että tämä juoma kävisi hyvin Pelkokerroin-ohjelmaan. 

Sitten vain odoteltiin. Sokerirasituksessahan otetaan ensin yksi näyte ennen sen glukoosilitkun juomista, sitten tunnin päästä toinen näyte ja toisen tunnin jälkeen vielä kolmas verinäyte. Käsityöläiskadun laboratoriossa oli meille rasittuneille varattuna oikein oma pieni odotusaulakin. Olin varustautunut tylsähköllä mutta kuitenkin ihan toimivalla Ruth Rendellin dekkarilla, jota pystyin ihan hyvin lukemaankin, vaikka välillä vähän heikottikin. Mutta jos olisin tiennyt, millaisia herkkupaloja odotusaulan kirjahyllyssä on meille asiakkaille tarjolla, olisin kyllä jättänyt oman kirjan kotiin:

Eikö sokerilitku vielä okseta? Selaapa kirjoja suolistoloisista ja jalkasienistä…

wp_20140410_08_56_48_pro.jpg

Suhteet Oma elämä Terveys