Välillä mietin, kaipaanko jotain erityistä ajalta ennen taaperoa ja yleensä päädyn siihen lopputulokseen, että ei, en juurikaan kaipaa mitään vanhaa, vaan tässä ja nyt on tosi hyvä.

Mutta välillä kuitenkin iskee kaipaus sellaiseen epämääräiseen rötväämiseen: voisi halutessaan maata kaksi tuntia sohvalla ja katsoa uutta lempisarjaansa vaikka keskellä kirkasta päivää, eikä tarvitsisi odottaa lapsen nukkumaanmenoa, että saa hetken omaa aikaa. Jos kirja on jännittävässä kohdassa, sen voisi lukea loppuun saman tien, vaikka siihen menisi kolme tuntia.

Sellaista minä välillä kaipaan. 

Ja eilen sain mitä halusin, kiitos mieheni, joka ensin aamupäivällä vei tytön Leaf Areenan Lastenmaailmaan peuhaamaan ja sitten vielä iltapäivällä päiväunien jälkeen mammalaan kyläilemään.

Minä tein itselleni pesän sohvannurkkaan viltin alle ja varustauduin sirkusaakkosilla ja Daim-patukalla. Daim oli varattu aamupäivän rötväämisiin, aakkoset iltapäiväksi. Laitoin Veronica Marsin pyörimään (ykköskausi menossa ja olen ihan myyty!) ja otin rennosti. Aamulla vielä ajattelin ääneen, että pitäisiköhän minun kuitenkin hyödyntää se aamupäivän vapaa hetki erityispedagogiikan opintoihin, mutta mieheni ilmoitti jämäkästi, että eiköhän nyt sovita niin, että et tee mitään hyödyllistä vaan r e n t o u d u t.

Eihän siinä sitten auttanut kuin katsoa sarjaa monta jaksoa eteenpäin ja vain olla.

P.s. Veronica Mars -faneille: onko Logan sittenkin hyvä tyyppi? Alkavatko Veronica ja Logan oleen? (Olen toistaiseksi onnistunut olemaan googlettamatta asiaa, mutta vinkatkaa vähän, että tuleeks niille niinku joku romance?)