Turussa on kyllä niin mahtava asua. Ruissaloon pääsee keskustasta kymmenessä minuutissa, enkä tiedä monta yhtä rentouttavaa asiaa kuin leppeästi rantaan lyövien aaltojen liplatuksen. Äitiysneuvoloissa pitäisi määrätä odottaville äideille rantakävelyreseptejä, sillä uskon meren katselemisella olevan myönteisiä vaikutuksia vauvallekin.

Tyttö turhautui taas varjokuvaansa, josta ei päässyt millään eroon ja joka vielä matki kaikkea mitä hänkin teki:

Miehen ja lapsen jäädessä rantaan kiviä tutkimaan minä tein hiukan pidemmän kävelylenkin ja ihastelin sinivuokkoja, joita kukki ojanpientareilla jo tosi paljon. Vakoilin iäkästä pariskuntaa, joka myös oli pysähtynyt kukkia katselemaan. Haparoivin askelin kulkeva mies halusi rouvan vastusteluista huolimatta kiivetä ojan toiselle puolelle, paikkaan, jossa sinivuokkoja oli erityisen runsaasti. Rouva neuvoi tien puolelta: ”Varo mihin astut! Älä vain tallo niitä kukkia!” ja mies tuhahteli ja pääsi lopulta haluamaansa kohtaan. Olin aivan varma, että hän poimisi puolisolleen kimpun sinivuokkoja, mutta hänpä kaivoikin kännykän taskustaan, zoomasi ja nappasi kuvan kukista. Itse en ollut yhtä hyvin varustautunut (jutun kuvat ovat – kuten yleensä – mieheni ottamia), joten omalta osaltani sinivuokot jäivät nyt kuvaamatta. Mutta ne olivat tosi kauniita ja ihanan keväisiä.