Taaperolla on mielestäni ihan käsittämättömän hyvä muisti. Olin aivan ällikällä lyöty, kun hän nappasi lastenlaulukirjansa itselleen ja lauloi jokaisesta laulusta pienen pätkän. Niistäkin lauluista, joiden kohdalla olen todennut, että tätä äiti ei osaa, hän muisti joitakin sanoja, jos olin yrittänyt edes kerran säveltä tai sanoja tapailla. Parasta oli taaperon riemu omasta osaamisestaan – hän vuoroin lauloi ja vuoroin kikatteli omista taidoistaan ylpeänä.

Eilen kaupassa käydessämme hän piteli ostoslistaa asiantuntevasti käsissään ja luki listasta: kinkkupastaa. Katsoimme miehen kanssa suu auki toisiamme. Niin, listassa todellakin lukee kinkkupastaa. Ei meistä kumpikaan varmaankaan ajatellut, että taapero osaisi lukea, mutta ennen kuin aivomme keksivät järkevän selityksen taaperon ”lukutaidolle”, olimme hetken ihan sanattomia. Edellisenä päivänä listaa laatiessani olin todennäköisesti höpötellyt ateriavaihtoehtoja ääneen ja taapero oli painanut ne mieleensä. (Kinkkupasta oli muutenkin jäänyt hyvin hänen mieleensä, sillä eilen nukkumaan mennessämme kuulimme, kuinka taapero kuiskasi unissaankin: kinkkupastaa.)

Taapero muistaa ”äitin kahvimukit” ja ”iskän kahvimukit”. Iskä juo lisäksi ”eppoa” (espressoa) ”iskän eppokupista”. Tiskikonetta tyhjentäessämme taapero muistaa aina oikean käyttötarkoituksen kullekin astialle ja tietää, missä mitäkin säilytetään. Hän muistaa, missä mummi tapaa istua ja missä siskonpoika. Hän muistaa mitä päivälliseksi on suunniteltu – ja ehdottaa kuitenkin aina porkkanalättyjä.

Viime aikoina hän on ruvennut täydentämään lauseitani. ”Äitin pitää vielä…” sanon ja jostain syystä lauseeni lopahtaa siihen. Mutta ei hätää, taapero viimeistelee: ”…hakea pampula.” Niin tosiaan, se pampula! (Pampula on meillä yleensä käytössä vain ruokailutilanteissa, koska tyttö ei tykkää poninhännästä.) 

Kun puen taaperoa ulkovaatteisiin, saatan sanoa ”Missäs ne sun...” 

”…kengät”, ehtii taapero sanomaan väliin ennen kuin saan lausettani loppuun. Totta – kengät puetaan seuraavaksi.

Nykyään tyttö muistaa tosi hyvin myös muskarissa harjoiteltuja lauluja ja loruja, joista tämänhetkinen suosikki on Maantie (lorun oikeaa nimeä en muista, mutta siinä hoetaan monta kertaa putkeen maantie, maantie, maantie…). Jos en jaksa tai ehdi leikkiä maantiellä huristelevaa autoa, taapero ottaa nuken tai pehmolelun syliinsä hypiteltäväksi ja rallattelee iloisesti:

”Maantie, maantie, maantie! Yjämäki. Ajamäki. Maantie, maantie. Muukka (=mutka, ensin vasemmalle ja sitten oikealle), muukka, KUOPPA!”

Yhtä asiaa taapero ei kuitenkaan meinaa millään muistaa. Hän unohtaa melkein joka aterialla, että maidolla ei saa läträtä.