Minä ja mieheni, entiset herra ja rouva Jauhelihaset, istahdimme tänään taaperon kanssa päivällispöytään syömään – uunilohta!

Uunilohi on muutaman muun arkiruoan ohella ollut jo vuosia yksi sellaisista ruoista, joista minä tasaisin väliajoin haaveilen. Olen kyllä syönyt uunilohta useamman kerran, mutta jostain syystä sen valmistaminen itse on ollut vähän sellainen mission impossible, joka häilyy siellä samoissa todennäköisyyssfääreissä lottovoiton kanssa. Nyt kun tänään ensimmäistä kertaa uunilohta valmistimme, totesimme, että senhän täytyy olla yksi maailman helpoimmista ja nopeimmista ruoista. (Uskon, että te kaikki muut tiesitte tämän jo, mutta meille uunilohen mutkaton valmistumistapa tuli iloisena yllätyksenä.)

Kalatiskiltä sopiva määrä ruodonta lohifileetä, fileen päälle merisuolaa ja pippuria, filee pellille leivinpaperin päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Ei mitään ydinfysiikkaa, ja kaiken kukkuraksi taapero, joka viime aikoina on nyrpistellyt nenäänsä muille kalaruoille, söi nyt tyytyväisenä lohta ja perunaa melkein koko lautasellisen. Myös mieheni, joka ei erityisemmin kalaruokia rakasta, oli lopputulokseen todella tyytyväinen. Itse olin aivan haltioissani ja huokailin suupalojen lomassa isälleni tyypillistä lausahdusta ”A vot! Tätä rupeaa tulemaan”.

Uunilohta todellakin rupeaa nyt tulemaan! Kalan kyytipojaksi tein nopean kermaviilikastikkeen, johon tuli purkillinen kermaviiliä, puoli desiä silputtua tilliä, ripaus sipulijauhetta, suolaa, pippuria ja sitruunapuolikkaan mehu. (Kastike on hiukan muokattu versio tästä The Voicen (!) sivuilta löytyneestä reseptistä.)

Uunilohen kokeileminen oli osa epämääräistä uudenvuodenlupaustani, jonka mukaan yritän syödä hiukan terveellisemmin kuin ennen. Olenkin ilokseni pistänyt merkille, että meillä tehdään enemmän salaatteja kuin aiemmin ja että ainaisen jauhelihan sijasta ostamme nyt useammin broileria, kalaa, keittoaineksia ja kasviksia. Eihän jauheliharuoissa sinänsä mitään vikaa ole, ja taaperoon ne uppoavat mainiosti, mutta itse ainakin olen tykännyt tästä monipuolisemmasta ruokavaliosta.

Herkuttelukin on pysynyt aika vähäisenä, onneksi. Mutta ettei homma menisi silkaksi terveysintoiluksi, teimme tänään myös jälkkäriä: kaura-omenapaistosta vaniljakastikkeella (kokeilin tätä Hellapoliisin reseptiä). Taapero söi jälkkäriä vähän yllättäen vain pari lusikallista ja ojensi sitten kulhon minulle ja pyysi lakisääteistä xylitolpastilliaan. Minä ja miekkonen söimme, no, vähän enemmän. (Ja tuumasimme, että vielä parempaa olisi, jos jättäisi ne omenat pois ja söisi vain sitä suussasulavaa kauramuruseosta vaniljakastikkeella…)