Teeleivät sopivat syyskuuhun

En ole ennen oikein tajunnutkaan, miten paljon pidän syyskuusta. Tämähän on tosi mahtava kuukausi! Syyskuun mukavuuden kunniaksi ja mieheni iloksi leivoin pitkästä aikaa teeleipiä. Kerrankin sellainen resepti, joka oli kuin laadittu minua varten: käsiä ei tarvinnut sotkea tahmeaan jauhotaikinaan ja leipäset oli lätkäisty pellille viidessä minuutissa. Paistoaikakin oli ihanan tarkasti määritelty: 15 – 16 minuuttia (hiukan epävarmana leipurina minua ahdistavat epämääräiset paisto-ohjeet kuten ”paista kakkua vajaa tunti”.)

Teeleipien kanssa nautin tietenkin teetä. Kyllä, teetä. (Juon teetä noin kerran vuodessa, yleensä juuri sinä päivänä, kun muistan teeleipien ihanuuden.) 

teeleipa.jpg

 

Toinenkin asia, josta pidän kovasti, on se, että taapero on ruvennut viihtymään väriliitujen ja piirustuspaperin kanssa. Nytkin oli tosi kätevää nostaa hänet pöydän ääreen piirtämään, kun itse ahersin teeleipien kimpussa. (Jep, meillä on aina tällainen viihtyisän idyllinen meno käynnissä…or not.) Taaperossa on muuten ihan näin puolueettomasti arvioituna mieletön määrä taiteellista lahjakkuutta. Sitä hän ei kyllä ole perinyt minulta, sillä jos piirrän koiran, sitä luullaan oravaksi (ainakin Pictionary-pelissä) ja kun piirsin ala-asteella muotokuvan opettajastani, kuvassa tulkittiin olevan peikko. Tai ehkä minulla onkin lahjakkuutta, mutta se on niin mystistä, että vain toinen samanlainen taiteilijasielu pystyy sitä ymmärtämään, sillä kun piirsin taaperolle kissan, hän hihkaisi heti mau mau. 

P.s. Jos haluat itsekin kokeilla helppojen ja nopeiden teeleipien väkertämistä, reseptin löydät Valion sivuilta eli täältä.

 

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Mieli

Lähipostini sisällä oli Tuurin kyläkauppa!

Minulla oli toissapäivänä Asiaa Postiin (johtuneeko perjantaista, mutta minulla on sellainen fiilis, että on hauska kirjoittaa Tärkeät Asiat isolla alkukirjaimella, niin epäkieliopillista kuin se onkin).

Kun astuin sisään postitoimistoon, seisoin hetken aikaa ihan hämilläni vuoronumeromasiinan edessä ja mietin, että ei hemmetti sentään – astuinko sittenkin vahingossa Tuurin kyläkauppaan? Pälyilin hädissäni ympärilleni siltä varalta, että Vesa Keskinen materialisoituu nurkan takaa ja rupeaa selittämään rakkauselämästään.

Miksi ihmeessä luulin saapuneeni Tuurin kyläkauppaan? No siksi, että en ollut tajunnut millaiseksi sekatavarakaupaksi postitoimisto on muuttunut. Sieltähän saa nykyään vaikka mitä! Valitettavasti saman tien vuoronumerolapun napattuani minut jo otettiin tiskille pakettiani hakemaan (palvelustakin on tullut hävyttömän nopeaa ja tehokasta!), joten en ehtinyt tehdä tarpeeksi kattavaa analyysia siitä tavarapaljoudesta, jonka ympäröimä olin, mutta näin äkkiseltään bongasin ainakin seuraavia tuotteita:

sateenvarjoja, pieniä lautapelejä, ensiapulaukkuja, heijastimia, koruja, koristeellisia rasioita, prepaid-liittymiä tms. puhelimiin liittyviä juttuja, karkkia, suklaata…niin ja tietenkin kortteja, kirjoitustarvikkeita, kirjekuoria ja pakkausmateriaaleja. 

Niin ja asiakkaan mahdolliset kostotarpeet oli myös otettu huomioon, sillä heti siinä tiskin vieressä oli hyllyllinen Keksejä, joita viedään Vihollisille. Tarkoitan tietenkin Jyväshyvän Kesäkasseja.

Seuraavaksi varmaan postitoimiston takahuoneesta saa käydä hakemassa kanisterilla polttoainetta ja varaston puolella pakettihyllyköiden välissä postivirkailija/kosmetologi tekee sinulle pedikyyrin.

Mukavaa ja tosi hyväonnista perjantaita kaikille! Tälle postaukselle taidan aika itsestäänselvästi valikoida kategoriat Ajattelin tänään … jotain Höpsöä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä