Joillakin naisilla on kaapit pullollaan kenkiä. Minulla ei – mielestäni sopivien kenkien etsiminen ja sovittaminen on melkein yhtä kammottavaa kuin hämähäkkien näkeminen. Meillä mieheni on se, joka joutuu maanittelemaan minua kenkäkauppaan: jos olet kiltisti ja suostut sovittamaan kenkiä, saat palkinnoksi kahvia ja suklaata. Mieheni on se, joka muistuttaa, että minulla ei edelleenkään ole hyviä, vedenkestäviä nilkkureita ensi talveksi ja joka ihmettelee, että aionko todellakin edelleen pärjätä niillä vähän rikkinäisillä halpisnilkkureilla, jotka ostin Anttilan alekorista vuosia sitten. (FYI: aion.)

En siis pidä kenkien ostamisesta. Minun juttuni asusterintamalla ovat kauniit korut, varsinkin sellaiset, joihin liittyy jokin mielenkiintoinen tarina. En pidä bling bling -koruista, eikä minua kiinnosta timantit tai karaatit, minua kiinnostaa vain se, näyttääkö koru kivalta ja minun tyyliseltäni. 

Päätinkin ihan vain tämän puolipilvisen lauantain kunniaksi esitellä teille lempikorujani. Ensin mietin, että asettelisin kaikki rakkaimmat koruni kauniisti esille ja ottaisin niistä kuvia, mutta sitten tajusin, että hetkinen, koneeltahan löytyy jo kasapäin kuvia koruistani ja vieläpä aidoissa käyttötilanteissa. 

Tässä siis sekä kuvia ihanista koruistani että muistoja menneiltä vuosilta, olkaa hyvät! (Korut eivät muuten ole missään tärkeysjärjestyksessä, enkä osaisi niitä sellaiseen edes laittaa.)

1. Espritin rannekoru ja Kalevalan Lumihiutale-riipus

Tämä kuva on otettu Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan publiikista kesäkuussa 2011. Lumihiutale-riipuksen sain mieheltäni lahjaksi jouluna 2010 ja Esprit-rannekorun se sama ihana tyyppi osti minulle jouluna 2006. Lumihiutale-sarja on täydentynyt jouluna 2011, jolloin sain riipuksen seuraksi rannekorun. Espritin rannekoru on aina ollut varsinainen luottokoruni, josta tykkään ihan mielettömästi. Tässä kuvassa se ei aivan pääse oikeuksiinsa, mutta en löytänyt parempaakaan kuvaa. (Terveisin maailman paras koruesittelijä.) 

2. Noitavasaran kirveskoru

Tämän kirveskorun ostin uudenvuodenaattona 2009 vehmaalaiselta Noitavasara-yritykseltä. Miksi? No, koska olin juonut paljon kuoharia ja koska korun takonut seppä oli samassa juhlaseurueessa ja koska koru oli mielestäni niin persoonallinen. Koruun joko liittyi oikeasti jokin tarina kirveen käyttäjälleen tuomasta voimasta tai sitten olen keksinyt tarinan itse jälkeenpäin. En muista, koska join niin paljon sitä kuoharia. 

Viimeiset pari vuotta kirves on koristanut lähinnä kylppärimme naulakkoa, mutta aikoinani käytin korua ahkerasti ja tykkään siitä edelleen kovasti. Niin kuin aurinkolaseista voi päätellä, tätä kuvaa ei ole otettu uutena vuotena, vaan kesällä 2010 häämatkallamme Kreikassa.

3. Kalevalan Vaasan sormus -vihkisormus

Myös tämä kuva on otettu häämatkallamme. Minun nakkisormiini eivät timanttisormukset oikein sovi, enkä sellaisista erityisemmin pidäkään. Halusin yksinkertaisen ja sileän vihkisormuksen ja ihastuinkin heti tähän Kalevalan Vaasan sormukseen. Sormus kiehtoi minua myös siksi, että Kalevala Korun sivuston mukaan 400 – 600 -luvulle ajoittuva sormusmalli on löydetty entiseltä kotipaikkakunnaltani Vähästäkyröstä.

4. Gina Tricotin ”kukkakoru”

Ostin tämän tilpehöörikorun Gina Tricotista, kun minun täytyi löytää turkoosiin juhlamekkoon sopiva kaulakoru siskoni häihin kesällä 2008. Hieman hätäisesti ostamastani korusta tulikin yksi suosikkejani. Tämä kuva on otettu reilu kuukausi ennen vauvan syntymää vappuna 2012. 

5. Häämatkakoru ja kierrätyskoru

Tämä kuva kelpaisi sellaisenaan Activian ”nyt turvottaa” -mainokseen. Kuvassa minua ei kuitenkaan niinkään turvota, vaan kuva on otettu kolmisen viikkoa ennen vauvan syntymää. Tässäkin kuvassa on näppärästi kaksi lempikoruani yhtä aikaa: häämatkalta muistoksi ostamani punottu sydänkoru ja mieheltäni synttärilahjaksi saamani kierrätysmateriaaleista valmistettu rannekoru. Rannekoru on ostettu Raumalta jostain niistä ihanista pikkuputiikeista, joita Rauman vanhassa kaupungissa paljon on.

6. Muut rakkaat (sydän)koruni

Alla vielä kollaasi muista lempikoruistani. (En olekaan muuten aiemmin hoksannut, että suurimmassa osassa koruistani on sydänkuvio.)

Vasemmalla alhaalla on Thomas Sabon rannekoru, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Koruun pystyy lisäämään heloja, nyt siinä roikkuu pari sydäntä, joissa yhdessä lukee Best Mom. Niisk. (Koru on siis lahja tyttäreltäni, mutta mieheni toimi välikätenä, kun tuo yksivuotias ei vielä itsekseen pärjää korukaupoilla.) 

Sabon rannekorun yläpuolella on Kalevalan Talon sydän -riipus, jonka sain mieheltäni joululahjaksi viime jouluna. Se on kaunis, kaunis, kaunis!

Keskellä ylhäällä on Pilgrimin sydänkoru, jonka sain äidiltäni viime vuonna, kun täytin 30. Ihana!

Pilgrimin korun vieressä on suloinen Forget Me Not -kaulakoru, jonka sain 12-vuotiaana joululahjaksi vanhemmiltani. Tätä korua käytän enää harvoin mutta sillä on paljon tunnearvoa.

Keskellä oleva punainen sydänkoru on tuliainen vanhempieni ulkomaanmatkoilta. Se on itse asiassa minun ja siskoni yhteinen koru, joka on viime vuosina vain jotenkin…unohtunut minulle.

Oikealla alhaalla oleva kaunis kultainen sydänkoru on sekin lahja ihanalta mieheltäni.

Niin paljon ihania koruja! Nyt vain tarvittaisiin kivat kesäjuhlat, joita varten saisi vähän tälläytyä ja korustautua.

Mitkä ovat teidän lempikorujanne ja minkälaisia tarinoita niihin liittyy?