Kotona ollaan! Lähdimme Tukholmaan sunnuntaina Viking Gracella ja palasimme Turkuun tänä aamuna Viking ”Namurallilla” (unohdin eilen väsyni keskellä, mikä laivan nimi on ja tapailin eri vaihtoehtoja…Amerolli, eikun Amurollo, eikun Namuralli).

Ensimmäinen ulkomaanreissumme lapsiperheenä sujui kaikin puolin hienosti. Vaikka yksivuotias kultapalleromme onkin jo pitkään nukkunut päiväunet kotona hyvin, on häntä ollut melkein mahdoton saada nukahtamaan vieraassa paikassa. Siksi jännitimmekin hiukan, että miten päiväunet saadaan hoidettua vieraissa maisemissa. Ihan turhaan huolehdimme, sillä taaperomme nukkui päikkärit niin repussa, rattaissa kuin hotellihuoneessakin ilman sen kummempia kitinöitä. Yötkin hän nukkui autuaasti putkeen paria missätuttimissäunipupu-pikahavahtumista lukuunottamatta.

Tyttömme oli muutenkin tyytyväinen kaikkeen: laiva, jee! Hytti, jee! Manduca, jee! Hotelli, jee! Metro, jee! Vaunut, jee! Kurkkua, jee! Huoneenlämpöistä peruna-lihavuokaa, jee! Tukholman kartta, jee! 

Hotellihuoneesta löytyi lisäksi taaperon unelmaviihdepaketti: lankapuhelin, kelloradio ja yhdistelmävalokatkaisin kaikki kätevästi sängynpäädyssä. Siinä kaikki, mitä tarvittiin uteliaan mini-MacGyverimme onneen.

Ei omaankaan onneeni paljon vaadittu: kahvia, Kindlessä hyvä kirja (Jennifer Eganin The Keep) ja vähän karkkia.

Tukholmaa on hehkutettu lasten kaupungiksi: paikaksi, jossa lapsiperheet on huomioitu ihan kaikkialla. No joo. Tavallaan totta, olihan siellä kätevää kulkea vaunujenkin kanssa. Liukuportaita ja hissejä oli hyvin tarjolla, ja ainakin isompien paikkojen vessat oli varustettu hoitotasolla. Mutta ei siellä mielestäni sen kummoisempaa ollut kuin vaikkapa täällä Turussa. Ja pulassa olisimme olleet T-Centralenin metroasemalla toimimattoman hissin kanssa, jos (super)mieheni ei olisi kantanut painavia vaunuja alas portaita.

Kun köröttelimme maanantaiaamuna satamasta kohti Karlsbergsvägenilla sijaitsevaa hotelli Odenia, sade rummutti bussin ikkunoihin ja taivas oli synkän harmaa. Minua väsytti – olin nukkunut yöllä Gracen hytissä ehkä noin viisi minuuttia. Taapero nukkua posotti aamupalaherätykseen asti kylkeeni käpertyneenä, mutta minä en saanut laivan tärinältä nukutuksi. Suurin syy valvomiseeni oli kyllä hytin yövalo, jonka on/off-nappula on varmasti edellisessä elämässään toiminut majakkana, sen verran kirkkaasti se loimotti koko yön. Että terveisiä vaan Gracelle – arvaan kyllä, missä tyynyni on, vaikka siinä valokatkaisijassa ei loistaisikaan auringonkirkas valo. Grace ei muutenkaan tehnyt erityistä vaikutusta: vaunut eivät mahtuneet hytin ovesta, oven ”aukipitomagneetti” oli rikki ja meidät fiinisti tervetulleeksi toivottanut taulutelevisio ei meinannut mennä pois päältä. Aamupalalla (ennen kuin sain kahvia) hermostuin kanssamatkustajiin, jotka kerääntyivät muuriksi kahvimasiinan ympärille päivittelemään lastenlastenlastensa kuulumisia ja pohtimaan, ottaisivatko kahvia vai teetä ja mistähän sinne Slussenille mennään ja sataakohan Tukholmassa koko päivän.

Hotelli Oden oli ihan kelpo majapaikka. Virallinen check-in olisi ollut vasta kahdelta iltapäivällä, mutta me saimme huoneen jo aamukahdeksalta, mikä oli aivan mahtavaa taaperon rutiineja ajatellen. Siistissä huoneessa oli ekstraleveä parivuode, minikeittiö (ilman mikroa tosin) ja tarpeeksi tilava kylppäri. Olimme tilanneet huoneeseen pinnasängyn, joka tuotiin iltapäivällä ja kasattiin valmiiksi. Ainoa miinus oli vaatimaton aamupala, jota oli hotelliarvosteluissa kehuttu ”runsaaksi”. Sitä se ei todellakaan ollut, paitsi sillien osalta. Silliä oli tarjolla varmaan viidessä eri purnukassa, mutta siinä se tarjonta sitten melkein olikin. Sämpylät olivat kyllä hyviä. Ja aamupalamiinuksen tasapainotti se, että aamiaissalista sai vuorokauden ympäri hakea kahvia niin paljon kuin halusi. (Vastaanottovirkailijan hämmentyneestä ilmeestä päätellen minä taisin kuitenkin olla ainoa asiakas, joka näin teki.)

Ihan hotellin vieressä oli sekä ruokakauppa että Odenplanin metroasema. Sateisen maanantain vietimme Kista Galleriassa, jonne pääsi kätevästi metrolla. Olin etukäteen selvittänyt, että ostoskeskuksesta löytyy leikkipaikka lapsille, ja sitä voinkin suositella. Ei siellä mitään erikoista ollut, mutta eipä meidän taaperomme ainakaan tarvinnut kuin tilaa kontata ja kiipeillä. Mitä enemmän muita lapsia, sitä hauskempaa. 

Tiistaina oli ihanteellinen sää: ei satanut, eikä ollut liian kuuma. Kiertelimme Sergelin torin tuntumassa, ja pääsin piipahtamaan ainoaan must-paikkaani, Designtorgetille. Käväisimme Gamla stanin puolellakin, mutta suurimman osan päivästä vietimme Kulturhusetissa: sen neljännessä kerroksessa sijaitsee nimittäin Rum för Barn, ihana leikkitila lapsille. Siellä taaperomme sai kontata, kiipeillä, mönkiä, köllöttää ja ihmetellä muita lapsia. Pikkulapsille suunnattuja kuvakirjoja oli aseteltu kauniisti esille juuri sopivalle korkeudelle niin, että uteliaat pikkuiset saivat kurotella ja poimia niitä hyppysiinsä. Taaperomme oli niin lumoutunut muiden pikkulasten seurasta, ettei hän juurikaan edes vilkaissut meihin seikkaillessaan ympäri leikkitilaa. Rum för Barn vaikutti olevan tosi suosittu paikka, se oli melkein koko ajan täynnä konttausikäistä väkeä huoltajineen. Näimme leikkihuoneessa paljon isiä lastensa kanssa ja vain yhden (kanta)ruotsalaisen äidin, kun taas ainakin Turussa homma tuntuu toimivan toisin päin.

Kulturhusetissa ei pelkästään ole leikkitilaa lapsille vaan myös paljon lukemista ja näyttelyitä aikuisille.

Shoppailun ja leikkimisen jälkeen lähdimme alkuillasta pikkuhiljaa kävelemään Viking Linen terminaalia päin.

Tiistai oli kiva mutta raskas päivä, sillä hotellista lähdettyämme matkatavaramme kulkivat mukanamme laivaanpääsyyn asti. Onneksi emme olleet pakanneet kuin kaikkein välttämättömimmät tavarat, joten reppuihin jäi hiukan tilaa myös tuliaisille.

Vaikka minulla on ennestäänkin jo paljon laukkuja, ihastuin tuohon Cubuksen kassiin niin, että pakkohan se oli ostaa. Tarjotin on Designtorgetilta, onneksi ostimme sen, vaikka sen kuljettaminen olikin välillä vähän hankalaa. Kista Galleriassa oli ihana kahvikauppa, jonka nimeä en enää muista, mutta sieltä löytyi makusiirappia kahviin ja kahvia sisältävää keittiösaippuaa. Kesää – ja mieheni lomaa – on onneksi vielä jäljellä, ja piknikviltti Åhlensilta ostettiinkin kauniita kesäpäiviä ajatellen. Reilun kaupan aakkosvalaan kanssa on taaperon hauska opetella kirjaimia, ja nuo KitKatit…ne ovat melkein jo menneet. 

Ihanaa olla kotona! Taaperokin vetäisi äsken harvinaiset reilun kolmen tunnin päiväunet, oli vissiin ollut jo ikävä omaan sänkyyn. Loppuun vielä muutama maisemakuva, sillä onhan se myönnettävä: Tukholma on todella kaunis kaupunki.