Kultahattu & Onnenpekka
Eilisilta jää historiaan eräänlaisena käännekohtana vauva-arjessani. Kävin siskoni kanssa syömässä, leffassa ja yksillä, kaikki saman illan aikana. Vielä jokin aika sitten en olisi uskonut, että tällainen ilta voisi onnistua. Mutta onnistui se ja kivaa oli!
Olen kyllä vauvan syntymän jälkeen päässyt parikin kertaa leffaan, mutta kotiin on pitänyt kiirehtiä heti lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle (ja kerran jopa hiukan aikaisemmin).
Ravintolassa olin aiemmin käynyt ilman vauvaa kerran; kävimme mieheni kanssa Pippurimyllyssä nauttimassa hääpäiväillallista. Hääpäivämme on heinäkuussa, joten tuosta ainokaisesta kahdenkeskisestä illastamme on vierähtänyt kohta vuosi.
Eilen astelin pubiin kolmatta kertaa vauvan syntymän jälkeen. Viime kesä, syksy ja talvi vierähtivät ilman pubireissuja, mutta keväällä tapahtui selvä vilkastuminen olutrintamalla: kävin nauttimassa oluen maaliskuussa JA toukokuussa. Oi oi miten hurjaa touhua! Ja tähän päälle vielä eilinen piipahdus Teerenpelissä. I’m on fire!
Kävimme ensin Denniksessä syömässä ja sitten vietimme reilun parituntisen Kultahattua katsellen. Olenko ihan täti, vai onko teidänkin mielestänne elokuvasaleissa volyymit liian lujalla? Itseäni ainakin häiritsi leffan musiikkikohtauksissa liian luja äänenvoimakkuus. Kultahattu oli…no, ihan hyvä se oli ja tosi kauniisti kuvattu. Mutta mikään tunnelmannostattaja se ei ollut, ja olo olikin aika raukea ja väsähtänyt, kun leffa loppui.
Olimme miettineet etukäteen menevämme elokuvan jälkeen Bar Papuun, sillä sen mansikkamargaritoja on kehuttu Turun parhaiksi. Sinne me menimmekin – kymmeneksi sekunniksi, kunnes totesimme, että meissä ei ole nyt tarpeeksi papua tähän hulinaan ja siirryimme astetta rauhallisempaan paikkaan, Teerenpeliin. Siellä maistoin Teerenpelin oman panimon olutta, Onnenpekkaa, ja olin kovin onnellinen.
Varjojen kätkössä Kahvittelija & Onnenpekka:
Kello oli huikeasti melkein yksi yöllä, kun tulin kotiin. Mieheni ei ollut malttanut mennä nukkumaan, koska halusi varmistua siitä, että pääsin turvallisesti kotiin. Oli ihanaa kuulla, että vauva ei ollut herännyt poissaollessani kertaakaan. Aamulla hän sitten heräsi tuttuun tapaansa kuudelta, mutta minä sain onneksi jäädä vielä hetkeksi lepäilemään. Tänään on haukotuttanut melkoisesti, mutta oli eilisilta kyllä tämän väsyn arvoista. Ja eiköhän sen mansikkamargaritankin aika tule vielä tänä kesänä, jos ei Bar Pavussa niin vaikkapa tuossa omalla parvekkeella.
