”Tulehan kulti pusikkoon” eli 12-vuotiaana kirjoittamani jatkis
Kaikkien teidän, mutta etenkin pikkusiskoni, iloksi julkaisen tämän 11-vuotiaana aloittamani ja 12-vuotiaana päätökseen saattamani huikaisevan jatkokertomuksen nimeltään…
*rumpujen pärinää*
MIES JA NEIDIT
ENSIMMÄINEN OSA
Jaana oli 18-vuotias ja Outi 19. He olivat sisarukset. Ei kukaan yrittänyt mennä kolmanneksi pyöräksi heidän joukkoonsa. Jaanalla oli pitkä, vaalea tukka ja Outilla musta ja pitkä tukka. Jokainen vastaantulija ajatteli: ”Siinä vasta somat siskokset”. Ja tavallaan he olivatkin kauniita. Jaana oli kauniimpi, mutta Outi kokeneemman näköinen. Eräänä aamuna, kun Outi oli vielä suihkussa, soi ovikello. Jaana riensi avaamaan. Ovella seisoi suunnilleen 20-vuotias mies.
”Saisinko tavata neiti Outi Rannan?” mies kysyi.
”Toki, mutta hän on vielä suihkussa, voitte tulla sisään odottamaan”, sanoi Jaana.
Kiiruhtaessaan keittämään teetä, Jaana tarkasteli miestä salaa. Mies oli yllättävän komea. Täydellinen Jaanan mielestä.
Outi saapui keittiöön. ”Huo…”, hän aloitti ja kuiskasi sitten: ”Jaana, kuka kumma tuo mies on?”
”En tiedä, hän kysyy sinua”, vastasi Jaana.
”Hyvää huomenta, miten voin auttaa”, tiedusteli Outi.
”Olen Jack Fress Tropic-yhtiöstä, olette voittaneet pääpalkinnon, eli minut viikoksi kotiinne!”
”Hyvä Luoja!”, pääsi Jaanalta.
”Onko tämä piilokamera?” kysyi Outi.
”Ei suinkaan neiti Ranta”, vastasi mies.
Huulet tiukkana Outi ja Jaana veivät miehen vierashuoneeseen ja menivät sitten alakertaan.
”Mitä me teemme?” kysyi Jaana.
”Aion pitää häntä täällä. Siksihän kilpailuihin osallistutaan”, sanoi Outi.
”Hyvä on, miten saamme hänet viihtymään?” kysyi Jaana.
”No, eiköhän hänelle riitä, kun joutuu palvelemaan meitä viikon!” vastasi Outi.
Siitä alkoi viikon painajainen Jack Fressille, ihana aika Jaanalle ja Outille. Tytöt viettivät täysin loisteliasta elämää. Jack juoksi ja toimitti heidän asioitaan hiki hatussa.
”Kuule Jaana, minua alkaa jo kyllästyttää tämä syöminen. Haluaisin viihdettä.”
”Aivan Outi, kävisikö, että Jack tanssisi?”
”Juuri niin”, sanoi Outi.
”Jaa-ack, Ja-aack!” kiljui Outi.
”Niin, neidit”, huohotti Jack.
”Laita hyvää musiikkia ja tanssi meille.”
”Jos niin tahdotte, neidit”, Jack vastasi. Sitten hän tanssi, kunnes lysähti maahan.
”Voit mennä jo nukkumaan, kerää voimia, sillä huomenna remontoit alakerran”, lupasi Jaana jalomielisesti.
TOINEN OSA (jolloin nimikin muuttui jostakin syystä englanninkieliseksi)
JATKO FOR MAN AND MISSES
Jaana tuijotti ulos ikkunasta. Hän katsoi, kun heidän ”viikkopalvelijansa” Jack Fress työskenteli. Jaana puraisi huultaan. ”Tämä on väärin, väärin”, hän ajatteli! Olla nyt rakastunut palkintoon! Hän vilkaisi vielä ulos ja meni sitten vaihtamaan vaatteita. Tullessaan alas uimapuvussa hän huomasi Outin.
”Outi! Menen uimaan, öö, tuletko mukaan?”
Outi vastasi: ”Mielelläni, onkin niin kuuma. Viekö Jack meidät?”
”En ole kysynyt! – VIELÄ!” Jaana sanoi.
Outi meni vielä juomaan ja Jaana meni kysymään Jackilta kyytiä.
”Toki, teen ensin puutarhatyöt loppuun”, Jack lupasi.
”Älä turhaan vaivaudu, ei sinun tarvitse niitä tehdä”, Jaana sanoi.
”Voi neiti, en voi! Outi-neidillä on käskyvalta”, Jack huomautti.
”Niin. Hyvä on. Jos tahdot, voit jäädä raatamaan. Mutta Outi pyysi, että tulisit uimaan kanssamme, lähdethän huomenna pois.” Jaana huokasi.
Jack hämmästyi: ”Pyysikö Outi-neiti minut MUKAAN?”
Jaana hämmästyi vuorostaan ja huudahti: ”Miksi se olisi niin kummallista, Outihan pitää sinusta!”
Jack pudisti päätään. ”Nyt erehdyt, Outi ei pidä minusta vähääkään, et myöskään sinä! Olen kurja palkinto!” hän julisti.
KOLMAS OSA (kirjoitettu puolen vuoden kuluttua edellisestä osasta – ehkä varttumiseni 11-vuotiaasta 12-vuotiaaksi aiheutti sen, että tämä viimeinen osa on hiukan, hmm, härskimpi kuin kaksi ensimmäistä).
”Et voi tosissasi luulla niin!” Jaana huomautti. ”Sinä olet hurjan mukava. Outikin ajattelee niin”, Jaana sanoi.
”Hah! Jos Outi-neiti pitäisi minusta, niin hän ei antaisi minun raataa. Mutta voinhan tulla uimaan.”
Hetken kuluttua Jack tuli alas uimahousuissa. Hän oli niin henkeäsalpaavan komea, että Jaanalle tuli melkein kyyneleet silmiin, kun hän ajatteli huomista eroa.
Jack oli omassa elementissään rantaleijonana. Hän heitti Jaanan veteen, kiskoi tämän upoksiin veden alle ja räiskytti vettä Outin päälle. Siihen hölinään sekaantui Freddy Arnold. Hän oli Jaanan ex-poikaystävä, sillä Jaana oli hylännyt miehen tämän juopottelun takia. Nytkin Freddy oli ainakin puolihumalassa. Jack katseli kiinnostuneena kohtausta. Freddy vinkkasi Jaanan kahvion nurkan taakse ja Jaana meni, peläten muuten kohtausta.
Freddy sihisi hampaittensa raosta: ”Voi oot löytänyt uuden urhon?”
”En tosiaankaan ole”, sanoi Jaana.
”Kaipaatko sitten minua?” kysyi Freddy ja toi naamaansa lähemmäksi.
”En!” tokaisi Jaana. Mies otti Jaanaa olkapäistä kiinni ja suuteli. Jaanaa etoi.
”Tulehan kulti pusikkoon”, sihisi Freddy ja raahasi rimpuilevaa Jaanaa kohti pensaikkoa. Jack katseli rannalta ja kun näki, että Jaana ei halunnut olla Freddyn kanssa, hän harppoi Jaanan luo ja otti humalaisen Freddyn kiinni ja löi kerran. Freddy kaatui pensaisiin ja Jack kantoi Jaanan pois. Jaana yritti rimpuilla pois Jackin vahvoilta käsivarsilta, muttei päässyt. Outi oli jo autossa valmiina lähtöön. Jaana meni takapenkille ja Jack ajoi. Kotona Outi lähti kauppaan ja Jaana meni yläkertaan. Jack seurasi perässä ja ihaili Jaanan kauneutta. Jaana meni sängylle istumaan, Jack istahti vierelle.
”Etkös anna suukkoa pelastajallesi?” Jack virnisti.
”Mene pois”, Jaana pyysi. Jack kumartui suutelemaan Jaanan huulia. Jaana värähti, suudelma tuntui toiselta kuin Freddyn pahalta maistuva pusu. Jack huomasi kuinka hauska oli suudella Jaanaa ja kellisti Jaanan vuoteelle ja tuli itse perässä. Hän suuteli Jaanaa kiihkeästi, mutta Jaana löi häntä kasvoille.
”Miten voit olla noin idiootti!” Jaana kiljaisi ja painui alas. Jack piteli kirvelevää poskeaan ja ajatteli Jaanan kauneutta. Hän tajusi, että rakasti Jaanaa. Mutta hän ajatteli ettei Jaana pitänyt Jackia Freddy Arnoldia kummempana.
Alhaalla Jaana ajatteli suudelmia. Miksi Jack kiusasi häntä, vaikkei välittänyt pennin vertaa. Outi tuli ruokatarvikkeineen touhuamaan keittiöön. Jaana meni kävelylle puistoon ja pohti, miten kestäisi huomisen eron. Saavuttuaan takaisin Jaana söi perunoita ja lihaa. Hän valitti päänsärkyä ja meni nukkumaan. Outi tunsi olonsa flunssaiseksi ja meni myös sänkyyn. Jack jäi alas nojatuoliin ajatellen Jaanan pehmeitä, säteileviä silmiä, runsasta, vaaleaa tukkaa ja kauniita kasvoja.
Aamu valkeni sateisena ja harmaana. Jaana huokaisi raskaasti surren eroa. Outi oli Jaanan mielestä oudon vaitelias. Jack yritti leikkiä hilpeää, muttei onnistunut. Eron hetken koittaessa Jack hymyili, Jaana vapisi, mutta hymyili, Outi oli välinpitämättömän tyyni, liian tyyni, ajatteli Jaana. Sitten Jack oli poissa. Ei ollut enää Tropicin komeaa miestä, oli vain kaksi tyttölasta.
Jaana otti sateenvarjon ja meni kävelylle. Outi keitti kahvia. Jack oli jo taxin kyydissä, kunnes hänelle valkeni, ettei elämä olisi mitään ilman Jaanaa. Hän käski kuljettajan ajaa takaisin Porvarintie 6:teen. Hän hyppäsi pois kyydistä ja antoi rahaa kaksikymppiä liikaa. Hän juoksi ovesta sisään ja tupsahti keittiöön Outin luo.
”Unohditko jotain Jack?” Outi kysyi, mutta toivoi, että Jack olisi tullut tapaamaan häntä.
”En unohtanut, onko Jaana kotona?” Jack kysyi.
Outi värähti, siis mieluummin Jaana kuin hän.
”Ei ole, mutta tulee pian, istu odottamaan”, Outi pyysi. ”Miksi haluat Jaanan tavata?” uteli Outi, vaikka tiesikin syyn.
”Osaatko säilyttää salaisuuden?” Jack kysyi juhlallisena.
”Totta kai”, Outi vastasi.
”Olen rakastunut siskoosi!” sinkautti Jack. Outi-parka! Siinä hän oli elätellyt toiveita Jackista ja tämä haluaakin Jaanan! No, Jaana tulisi onnelliseksi, ihan varmasti.
Jaana oli palannut ja nähtyään Jackin keittiössä hän piiloutui kuuntelemaan.
Jack sanoi luottamuksellisesti: ”Tiedätkös Outiseni, kun näin hänet rannalla, tajusin rakastavani häntä. Ja se Freddy Arnold -juttu oli liikaa. Häntä minä rakastan!”
Jaana vapisi pettymyksestä. Oli ilmiselvää, kehen Jack oli rakastunut! Jack oli palannut hakemaan Outia. Juuri hän kertoo Outille, miten häntä rakastaa. Outi loistaa mielihyvästä. Ja Jack halveksii häntä, Jaana kyynelehti, koska Freddy oli lähennellyt häntä. Jaana ei tiennyt, että Outin kasvot olivat iloiset siksi, että Jaanasta tulisi Jackin pari.
”Eikö Jaana jo tule?” kysyi Jack. No niin! He olivat kärsimättömiä, tahtoivat kertoa kihlautumisesta hänelle, Jaana ajatteli. Hän kävi avaamassa ja sulkemassa ulko-oven. Hän kyllä näyttelisi iloista siskoa, vaikka henki menisi! Jaana ilmestyi keittiöön kauniina ja iloisena.
”Kas Jack!” huomasi Jaana. ”Oletko unohtanut tavaroitasi?”
Ennen kuin Jack ehti vastata Jaana jatkoi: ”Oh kahvia! Onko minullekin jäänyt, vai oletteko juoneet kaikki?”
Jack katseli Jaanaa pettyneenä, ei hän yhtään iloinnut tulostani, hän pohti. Jaana otti kupin kahvia ja istahti pöytään.
Jack rykäisi: ”Voimmeko olla kahden kesken?”
Outi nyökkäsi.
Vai aikoo Jack kertoa sen yksin, Jaana mietti.
”Niin Jaana tuota, öh, rakastan sinua!”
Jaana oli tukehtua kahviin. ”Minua”!
”Niin, mennäänkö naimisiin?” kysyi Jack.
Se ei ollutkaan Outi! Se olin minä! ajatteli Jaana. Hän huudahti: ”TOTTA KAI!”
Hetkessä Jack oli kantanut Jaanan ylös. ”Outi! Jaana suostui!” huusi Jack.
***
Huh huh, sillä lailla. Mitäs piditte? Olisin selvästi lyönyt rahoiksi, jos olisin esiteininä kirjoitellut Regina-lehteen…
Edelliset päiväkirjahelmeni löytyvät täältä:
