Teknikmagasinetin turhakkeet

Toivottavasti Joulupukki ei näe sitä Teknikmagasinetin kuvastoa, joka ainakin täällä Turussa tipahti eilen pahaa-aavistamattomien kansalaisten postiluukuista. Olisi nimittäin karmeaa, jos Joulupukki erehtyisi hätäpäissään ostamaan jotain näistä turhakkeista. Vaikka eivät ne tavarat Teknikmagasinetin mukaan ole mitään turhakkeita, onhan Teknikmagasinetin slogankin vaatimattomasti ”elämän tarkoitus”. Tämä mainoslause herätti minunkin uteliaisuuteni, koska olisihan se kiva tietää, mikä se elämän tarkoitus perimmiltään on.

No, en löytänyt elämän tarkoitusta tästä kuvastosta, mutta sen sijaan löysin kaikenlaisia vempaimia, jotka koettelevat uskoani ihmisyyteen:

1) Airzooka eli konttorikanuuna, joka ampuu näkymättömiä ilmakuulia jopa 10 metriin. Kuulemma myyntihitti. Mahtaa Orvokki Organisoijaa hiukkasen harmittaa, kun sisäisen lapsensa löytänyt kollega tähtää ilmakanuunalla Orvokin asiakirjat hujan hajan.

2) Vessagolf. ”Harjoita puttiasi tarpeiden teon lomassa”. WTF?

3) ”Hullut ja äänekkäät” Sekoboltsit, joita saa Teknikmagasinetista alle 14 eurolla mutta joita löytyy esimerkiksi eduskunnasta ihan ilmaiseksi. 

4) Olutsaappaat: koska oluen juominen tuopista, tölkistä tai lasista on niin tylsää ja mielikuvituksetonta?

5) Myyntihitiksi on noussut myös kekseliäs ”Clone a Willy” -pakkaus, jolla voi kloonata oman peniksensä. Teknikmagasinet ehdottaa tätä lahjaksi omalle mielitietylle. Nämä ovat juuri näitä paketteja, joita on kiva avata koko suvun kanssa yhdessä, siinä voi sitten anopin kanssa päivitellä, että millainen ”willy” kääröstä paljastui.

Nyt on pakko luovuttaa ennen kuin uskoni ihmiskuntaan romahtaa kokonaan. Lokikirjaan merkittäköön, että etenin kuvastossa kolmen aukeaman verran ennen kuin annoin periksi.

Löytyikö listalta inspiraatiota Joulupukin korvaan kuiskattavaksi?

Puheenaiheet Raha Ajattelin tänään Höpsöä

Himmeäksi jäi

Sain marraskuussa Innoluxilta testattavaksi Tubo-kirkasvalolaitteen, jota esittelin muutama viikko sitten täällä. Suunnittelin häätäväni kaamosmasennukseni pois joka-aamuisella puolen tunnin kirkasvalohoidolla. Olin kuitenkin unohtanut suunnitelmistani yhden aika merkittävän seikan: lapset.

Utopistinen hoitosuunnitelmani oli jotakuinkin tällainen: istuisin aamiaispöydässä heti heräämisen jälkeen vähintään sen puoli tuntia, joisin rauhassa kahvia ja lueskelisin samalla sanomalehteä (vaikkei meille sellaista edes tule). Välillä kääntäisin kasvoni kirkasvalon puoleen ja hymyilisin sille samalla, kun se hellisi ja hoivaisi ja virkistäisi minua sekä sisäisesti että ulkoisesti. Jos suunnitelmassani ylipäänsä vilahti ajatus lapsista, näin varmaan mielessäni esikoisen puuhailevan rauhallisesti palapelien parissa olohuoneessa ja vauvan vielä nukkuvan aamu-uniaan. Puolen tunnin kirkasvalohoidon jälkeen napsauttaisin laitteen kiinni tai himmentäisin sen tunnelmalliseksi sisustuselementiksi ja sitten harmoninen hymy huulillani rupattelisin esikoisen kanssa syvällisiä.

Todellisuudessa tapahtui jotain tällaista: lapset.

Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt tarpeeksi perusteelliselle kirkasvalohoidolle, joten sen sijaan olen tyytynyt muutamaan valominuuttiin silloin tällöin. Eikä se tietenkään ole sama asia kuin se säännöllinen puolituntinen joka aamu. Olen kyllä ollut huomaavinani, että niinä päivinä, jolloin olen ehtinyt kirkasvalolampun ääressä istuskelemaan, en ole ollut iltapäivisin niin hermostunut ja väsynyt kuin niinä päivinä, jolloin lamppu ei ole kertaakaan ollut päällä. 

Teenkin siis uuden hoitosuunnitelman ensi vuodeksi: otan valaisimen tehokäyttöön ennaltaehkäisevästi jo lokakuussa ja nautiskelen kirkkaasta valosta kaikessa rauhassa kahvia hörppien ja sanomalehteä lueskellen. Esikoinenhan on tuolloin jo yli kolmevuotias ja kuopuskin reilun vuoden – eivätkös tuonikäiset jo suurin piirtein itse hoida itsensä?

Hyvinvointi Sisustus Mieli Terveys