Päivä Ti-Ti Nallen talossa

Taapero taisi olla vasta parin kuukauden ikäinen vauva, kun hän sai kummeiltaan tuliaiseksi Ti-Ti Nallen laulu- ja satukirjan sekä CD-levyn. Meillä on siis kuunneltu Riittaa yli puolitoista vuotta, melkein joka päivä. (Huh!) Oman CD-levyn ja viime vuonna hankitun DVD-levyn lisäksi Ti-Ti Nallea kuunnellaan paljon myös Spotifysta. Oma kuuloaistini on jotenkin turtunut näille rallatuksille, eivätkä ne loppujen lopuksi niin kauheita ole kuin voisi kuvitella. Paitsi iltaisin ja päiväuniaikaan repeatilla soiva Ti-Ti Nallen Unilaulu rupeaa kyllä aika ajoin ahdistamaan.

Joka tapauksessa, taapero on jo pitkään ollut todella ihastunut Ti-Ti Nalleen ja kumppaneihin, minkä vuoksi päätimme mieheni kanssa riskeerata oman mielenterveytemme* ja suunnata Ikaalisiin Ti-Ti Nallen taloon. Teimme muuten asiassa sellaisen klassisen mokan, että kerroimme reissusta taaperolle heti siitä päätettyämme eli pari kuukautta sitten. ”Sitten kun iskällä on loma, me mennään Ti-Ti-taloon!” lipsautimme tytölle, ja kuten arvata saattaa, viimeiset pari kuukautta taapero on ollut joka päivä lähdössä Ti-Ti Nallen taloon. 

”Tuupas tänne niin puetaan, meidän täytyy lähteä…”

”TITI-TALOON!”

”Ei vaan kauppaan.”

”Missäs sun kengät on? Puetaan äkkiä niin päästään lähtemään sinne…”

”TITI-TALOON!”

”Ei kun puistoon.”

No, perjantaina me vihdoin ja viimein lähdimme ajelemaan Ikaalisiin. Taapero taisi ensin luulla jo kylpylää Ti-Ti Nallen taloksi, sillä hotellissakin vilahteli siellä täällä Ti-Ti Nallen kuvia. Perjantai huviteltiin kävelemällä pitkiä käytäviä päästä päähän oma Pikku Myy -laukku olalla ja leikkimällä isossa ja tosi mukavasti varustellussa leikkihuoneessa. Saipa taapero elämänsä ensimmäisen oikean ruoka-annoksenkin ravintola Rondossa. 

Täytyy muuten vähän kehaista taaperoa: kotona rutiineistaan hyvin tarkasti kiinni pitävä tyttö (leipäpalallekin on oma tarkka paikkansa ruoka-alustan vasemmassa alareunassa) on tosi rento ja sopeutuvainen reissaaja, joka vetäisee iltapuuron kahvimukista, eikä malta odottaa, että pääsee matkasänkyyn nukkumaan. Kaikki on kivaa, kaikki käy.

Hyvin nukutun yön jälkeen (kylpylän pubikaan ei ollut vielä auki siinä vaiheessa, kun me kaikki jo nukuimme) kävimme aamiaisella ja sen jälkeen luvassa oli perjantain kaltaista käytävillä seikkailua ja leikkihuoneen tutkimista, kunnes taapero pääsi tunnin mittaisille päiväunilleen. Tässä välissä voinkin kehaista Ikaalisten kylpylän asiakaspalvelua: normaali huoneenluovutusaika kylpylässä olisi ollut kahdeltatoista, mutta kun kysyimme, voisimmeko pitää huonetta hiukan pidempään taaperon päiväunien vuoksi, tämä sopi vallan mainiosti ja saimme luvan käyttää huonetta yhteen asti eli saimme lisäaikaa jopa hiukan enemmän kuin olisimme tarvinneet.

Päiväunien jälkeen koitti vihdoinkin se tärkein hetki, kun lähdimme katsomaan, olisiko Ti-Ti Nalle kotona. Nalletalo sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kylpylän päärakennuksesta ja on auki lauantaisin klo 12 – 17. Alle kaksivuotiaat lapset pääsevät taloon ilmaiseksi, muilta sisäänpääsymaksu on 12 euroa. Saimme rannekkeet, jotka ovat voimassa koko päivän eli välillä voi halutessaan käydä vaikka kaupassa, piipahtaa syömässä hotellissa tai viedä lapsen päiväunille. Me vietimme talossa yhtäjaksoisesti reilun kaksi tuntia. Olimme varautuneet olemaan pidempäänkin, mutta vaikka taapero nauttikin kaikesta näkemästään ja kokemastaan kovasti, on hän tosiaan vasta vuoden ja yhdeksän kuukautta eli tuo parituntinenkin oli hänelle jo aika väsyttävä kokemus. 

Päivän paras hetki oli varmaankin se, kun taapero oli asettunut Puuhahuoneeseen odottamaan ohjatun tuokion alkamista ja Ti-Ti Nalle asteli huoneeseen. Taapero vilkuili vuoroin nallea, vuoroin meitä ja kuiskasi sitten hämmästyneenä: ”Iso!” Sen jälkeen hän pyrähti antamaan Ti-Ti Nallelle halin. Nalleissa parasta olikin se, että heitä saivat kaikki lapset halailla sydämensä kyllyydestä. Taaperokin halasi kaikkia näkemiään nalleja monta kertaa ja on tänään kerrannut uudestaan ja uudestaan sitä, miten nallet silittelivät isoilla tassuillaan hänen hiuksiaan.

Talossa oli tasatunnein jotain ohjattua tekemistä; me ehdimme osallistua yhteen tanssituokioon ja yhteen tarinatuokioon. Jälkimmäiseen osallistuminen tosin oli vilkkaan taaperomme kanssa melkoisen haastavaa, koska hän ei olisi millään malttanut asettua aloilleen vaan oli koko ajan vaihtamassa tuolia, minkä vuoksi jouduimme lopulta nappaamaan hänet pois ja siirtymään muualle. Taapero nauttikin eniten tanssileikeistä Puuhahuoneessa ja erilaisten soittimien kokeilemisesta Musiikkihuoneessa. Häntä kiinnosti myös kovasti Kaiku-ukon huone, joka oli aikuiseen makuun melko köppäinen mutta taaperon mielestä tosi jännä. Myös Ti-Tin ja Taun oma leikkihuone oli hauska paikka. Talossa oli luonnollisesti myös Puoti, josta sai ostaa matkamuistoja ja tuliaisia. Puoti oli ainoa paikka, jossa ainakin minuun meinasi iskeä ahdistus: samassa ahtaassa tilassa oli myös tiski, jossa myytiin sisäänpääsyrannekkeita, eikä liikkumatilaa hyllyjen välissä ollut juuri nimeksikään. Hyllyt pursuilivat tavaraa soittimista vaatteisiin, tyynyliinoista astioihin ja palapeleistä DVD-levyihin ja kirjoihin, ja pienen hetken ajan meidät valtasi päätön innostus ostaa kaikkea mahdollista krääsää taaperolle muistoksi. Onneksi tulimme pian järkiimme ja ostimme vain pari pientä juttua. Taapero on muutenkin vielä siinä iässä, ettei itse tajua vaatia itselleen mitään kaupoista.

Talon ainoa miinus oli siinä, ettei siellä ollut mitään selkeää tilaa eväiden syömiselle, eikä siellä myöskään myyty mitään syötävää. Kesällä talossa ilmeisesti toimii kahvio ja sellaista olisimme kaivanneet nytkin. Poikkesimme vielä kylpylässä syömässä ennen kuin lähdimme ajelemaan kotiin päin. Taapero oli jännän retken uuvuttama, eikä pistänyt ollenkaan hanttiin, kun sanoimme, että nyt täytyy käydä antamassa viimeiset jäähyväishalit nalleille. 

Huh. Taaperolla oli reissullaan niin mukavaa, että veikkaanpa, että Riitan iloiset rallatukset soivat meillä jatkossakin melkein non-stoppina.

 

*Mielenterveytemme kärsikin reissulla selvästi: taapero oli valmis luopumaan omasta rannekkeestaan heti nalletalosta lähdettyämme, mutta minä ja mieheni fiilistelimme omien rannekkeidemme kanssa vielä kotimatkallakin…Ti-Ti Nalle 4-ever!