Parvekkeella
Kuten olen jo aiemminkin maininnut, esikoisemme ei vauvana oikein lämmennyt vaunuille. Asia tuli miehelleni ja minulle melkoisena järkytyksenä, koska olimme naiivisti kuvitelleet, että kaikki lapset tykkäisivät nukkua vaunuissa. Ei auttanut muu kuin käydä ostamassa Manduca-kantoreppu, jossa esikoisemme onneksi viihtyi mainiosti. (Ja rupesi hän vaunuissakin viihtymään noin nelikuisesta lähtien, mutta vain jos vaunut olivat jatkuvassa liikkeessä ja vain jos hänen armollisuuttaan ei ollut tarkoitus vaunuihin nukuttaa – vahinkonukahtamisiin hän suhtautui suopeammin.)
Kuopuksen suhtautuminen vaunuihin on onneksi paljon myönteisempi. Hän nukahtaa vaunuihin kohtuullisen helposti ja nopeasti, vaikka välillä toki ensin itkeskeleekin liian kovaksi äitynyttä väsyään tai myssyharmitustaan. Mutta pääsääntöisesti hän nukkuu ihan kelpo unet vaunuissaan.
e, että kuopus suostuu nukkumaan vaunuissa, on hienoa etenkin siitä syystä, että vaikka niin kovasti kantorepusta tykkäänkin, on siinä omat huonot puolensa. Ruoanlaitto hankaloituu, sillä repun kanssa ei voi käyttää uunia. Huolimatta Manducan tyydyttävästä ergonomisuudesta, ei kroppa varsinaisesti kiittele, jos on joutunut kantamaan kuusikiloista pötikkää kolme tuntia repussa. Myös esikoisen pukeminen, potalla käyttäminen tai vaipanvaihtaminen on työläämpää repun kanssa. Vauva nukkuu repussa parhaiten, jos jaksan itse seisoa ja kävellä päiväuniajan, mutta aina ei parin tunnin mittainen asunnon ympäri askeltaminen houkuttele – toisaalta, eipähän ainakaan tule aktiivisuusmittarilta kuittailuja siitä, että on tullut istuttua liikaa.
Nyt kun sää on selkeästi viileämpi, olemme ruvenneet nukuttamaan vauvaa vaunuihin parvekkeella. Kesällä ja alkusyksystä parvekenukuttaminen ei olisi tullut kuuloonkaan, sillä aurinko korventaa parvekkeemme hyvin tehokkaasti melkoisen hiostavaksi pätsiksi. Mutta nyt parvekkeella on aika ihanteelliset unikelit, minkä huomaa kyllä siitäkin, että vauvan vaunu-unet ovat pidentyneet roimasti. Ainoa parvekepäikkäreitä haittaava asia tällä hetkellä on lähistöllä mekkaloivat päiväkodin lapset. En suinkaan ole sitä mieltä, että lasten kuuluisi leikkiä pihalla hiljaa ja huomaamattomasti, päinvastoin, mutta onhan se tietenkin kurjaa, jos lasten ilakointi häiritsee vauvan nukahtamista. Välillä mietinkin, että minäpä tiedän vastauksen PMMP:n Päiväkoti-laulussa esitettyyn kysymykseen: ”Päiväkodin lapset ovat pihalla taas, ne tuli leikkimään … miksi itkisin?”