Rajaus

Peittelen tytön päiväunilleen ja pistän kahvin tippumaan. Voitelen pari leipää ja kaadan kulhoon jugurttia. Avaan Kindlen ja ryhdyn lukemaan.

Yleensä syön lounasta tai jotain pientä kuten leipää samaan aikaan tytön kanssa ennen kuin tämä menee päiväunille, mutta nyt halusin säästää köyhän naisen brunssini omassa rauhassa nautittavaksi.

Kuva kertoo pienestä hengähdystauosta kiukuttelun sävyttämän aamupäivän keskellä. Sen ulkopuolelle on rajattu siivoamaton keittiö ja toiseksi viimeinen erityispedagogiikan essee, jota minun pitäisi parhaillaan kirjoittaa. Kuvassa ei myöskään näy tytön turhautuminen siitä, että olemme olleet tosi vähän ulkona tässä viime päivinä, sillä hänen allergiset oireensa pahenevat jo lyhyenkin ulkoilun jälkeen. Tällä hetkellä tytön kasvot eivät enää ole kovinkaan pahasti turvoksissa, mutta nenänvarresta ja silmien seudulta hän näyttää vieläkin vähän sellaiselta rujolta nyrkkeilijältä. Sekä kasvojen että käsien iho on röpelöistä. Punaiset läiskät suupielten ympärillä kiusaavat aina vain. Myös silmät ovat ruvenneet oireilemaan – silmäluomet ovat hiukan punaiset ja aran näköiset. Ei ole mikään ihme, että tyttöä kiukuttaa. Minuakin kiukuttaa, kun en saa tyttöä kuntoon. Haluaisin vain pitää häntä sylissäni ja suukotella ihottuman pois.

Onneksi miehellä on vapaa viikonloppu. Ihanaa, että huomenna on siskonpojan kaksivuotissyntymäpäivät. On helpottavaa, että niitä erityispedagogiikan esseitä ei ole enää kuin ne kaksi jäljellä. Mahtavaa, että kesä on tulossa. Hienoa, että sade ropisee ikkunaan – toivottavasti se huuhtoo hiukan siitepölyä mukanaan.