Rv 33: sukkapuikkokipuja ja vähän vinksahtanutta pesänrakennusta

Ensimmäisessä raskaudessa luulin niitä supistuksiksi. Tässä raskaudessa olen luullut näitä liitoskivuiksi. En edelleenkään ole varma, että mitä nämä kipuvihlaisut oikein ovat: kun kävelen yhtään pidempiä matkoja, tuntuu siltä, että joku sohisi sukkapuikolla alakertaan. Ilkeitä vihlaisuja on tullut lisääntyvästi jo parin viikon ajan, kun taas ensimmäisessä raskaudessa ne alkoivat vasta lähempänä laskettua aikaa. 

Eilen lähdin reippaasti torille hakemaan mansikoita ja muuta raikasta välipalaa tytön syntymäpäivän kunniaksi. Jo parinkymmenen metrin jälkeen jouduin miettimään, että täytyykö minun luovuttaa ja palata takaisin kotiin. Sitkeästi kuitenkin jatkoin matkaa torille asti, mutta sitten jouduin nöyrtymään ja soittamaan miehelleni, että tulkaa tytön kanssa hakemaan minut autolla kotiin…nyt vähän jännittää, että tätäkö tämä loppuraskaus nyt sitten on? Se niistä suunnitelmista, joissa kävelisin tytön kanssa torille harva se päivä jäätelölle tai mansikoita hakemaan.

Yritin eilen sitten Googlen avulla selvittää, että mikä ne sukkapuikkovihlaisut oikein aiheuttaa. Mitään virallista selitystä en asialle löytänyt, ja maallikkodiagnostikot ovat jakautuneet kahteen leiriin kipujen syyn suhteen: ensimmäisen teorian mukaan kivut johtuvat kohdunkaulan pehmenemisestä, kun taas toisen teorian mukaan kivut ovat eräänlaisia hermosärkyjä, jotka aiheutuvat siitä, kun vauva tökkii päällään alaspäin. Itse haluaisin ajatella, että näillä kivuilla olisi jokin synnytystä pikkuhiljaa edistävä tarkoitus, siksi teoria kohdunkaulan pehmenemisestä kuulostaisi mukavammalta. Toisaalta, kivut ovat pahentuneet sen jälkeen, kun vauva kääntyi pari viikkoa sitten köllöttelemään pää alaspäin, joten jälkimmäinen teoria tuntuu vähän todennäköisemmältä. Tai sitten kyseessä on jotain täysin muuta – mistäs näistä tietää.

Sukkapuikkokipuja lukuunottamatta olen voinut viime aikoina ihan hyvin. Harjoitussupistuksia tulee jonkin verran, mutta ne ovat yleensä kivuttomia. Yöllä joudun käymään pari kertaa vessassa, mutta muuten olen saanut nukuttua ihan hyvin. Yölliset asennonvaihdot ovat kyllä aika hankalia, kun hikinen lakana takertuu paljaaseen ihoon kiinni ja olo on ison mahan kanssa sellainen, että jostain pitäisi kuulua rekan peruutusäänen kaltainen varoituspiippaus, kun kampean itseäni kyljeltä toiselle.

Kun tytön syntymäpäiväjuhlat on sunnuntaina juhlittu, on aika ruveta valmistautumaan vauvan tuloon ja tehdä jotain pieniä järjestelyjä ja hankintoja. (Ja onhan meillä jo hiukan valmistauduttukin Suureen Mullistukseen, ei tosin mitenkään järkevästi: eilen testasin tytön kanssa kaikki kuulakärkikynät kynätelinemukista* ja heitin toimimattomat pois. Tänään otin kaiken hyödyn irti siitä, kun mies oli tytön kanssa pihalla ja kävin läpi alushousu- ja sukkalaatikkoni ja heitin kaikki kulahtaneet alkkarit ja reikäiset sukat pois. Jos vauva syntyisikin etuajassa, voisin ponnistaa hänet tähän maailmaan turvallisin mielin tietäen, että kaikki kuulakärkikynämme toimivat ja että en vahingossakaan voinut pakata synnytyskassiin mukaan puhkikulunutta sukkaparia.)

*Näin meillä viihdytetään ja hemmotellaan synttärisankaria.