Rv 39+5: Hyvin tarkenee

Kahvia, kiitos!

Vaikka tiedänkin, että joku kaunis päivä tulen vielä ikävöimään raskaana olemista ja sitä tunnetta, kun vauva myllertää kohdussa niin nyt on pakko sanoa, että olen melkoisen kypsää kauraa ja haluaisin jo synnyttää.

Laskettu aika on ylihuomenna. Suhtaudun siihen edelleen kuin johonkin maagiseen, minulle "luvattuun" takarajaan, koska esikoisen syntymä käynnistyi laskettuna päivänä. Sen vuoksi en osaa kuvitella, että tämä voisi mennä siitä yli, vaikka tietenkin se voi. Eihän tämä vauva välttämättä ole ollenkaan niin täsmällinen tyyppi kuin esikoisemme. Eroaahan tämä raskaus edellisestä jo siinäkin, että nyt niitä ennakoivia supistuksia satelee vasemmalta ja oikealta niin että olen yhtä pelkkää supistusta koko ihminen. Silti supistusten voimakkuus ei kasva, tai no, välillä tulee yksi tai kaksi lupaavampaa supistusta, mutta siitä ne kuitenkin sitten laantuvat. Välillä huvittaa, kun mietin sitä hokemaa, että raskaus ei ole sairaus. Eihän se olekaan, mutta...ei tällainen jatkuva jomotus, juiliminen, supistelu ja vihlominen erityisen terveeltäkään saa oloa tuntumaan. 

Ja sitten tämä helle...no, ehkä olen valittanut siitä jo tarpeeksi. Mielelläni suon kyllä kesäiset kelit kaikille niistä tykkääville; on hauskaa, että ihmiset pääsevät uimarannoille, että lapset saavat kirmailla kahluualtaissa ja että jäätelöä kuluu. Hiukan vain kirpaisee seisoskella turvonnein kintuin lattiatuulettimen edessä ja seurata kesää olohuoneen ikkunasta. Minä en nimittäin yksinkertaisesti pysty olemaan tuolla ulkona tällaisessa helteessä. Tästä seuraa tietenkin syyllistyminen: voi meidän lapsiraukkaa, joka pääsee ulos vain aikaisin aamulla tai alkuillasta ja joka ei taida edes tietää, mikä uimaranta on. (Syyllistyessäni unohdan kätevästi sen, että itse asiassa tyttökin inhoaa helteistä säätä ja haluaa takaisin sisälle, jos ulkona on liian kuuma.) Onneksi miehen kesäloma alkaa viikonloppuna: jos vauva edelleen antaa odottaa itseään niin ainakin mieheni voi tarjota tytölle erilaisia elämyksiä kuin allekirjoittanut, joka esimerkiksi tänään on viihdyttänyt lastaan patakinnasteatterilla.

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Voi ei. Tsemppiä viimeisiin päiviin! 

Ja voi ei! Kohta teitä on neljä! Vähänkö elätte jännittäviä aikoja. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä, mä olen kyllä niin niiden tarpeessa :) musta tuntuu, että mä kirjaimellisesti sulan kohta lätäköksi tähän lattialle. 

Mutta jännää on :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Eilen oli onneksi helteestä huolimatta mukava päivä, meillä oli itse asiassa tytön kanssa tosi hauskaa ihan täällä sisätiloissa, kun leikittiin tytön uusinta lempileikkiä: Isoäitinalle keittää Ti-Tille ja Taulle puuroa (aina uudestaan ja uudestaan) ja tytön tehtävä on hakea "Hirsimetsästä" mustikoita ja puolukoita (aina uudestaan ja uudestaan...).

Tämä syyllistyminen vain on mulle niin luontaista, vaikka kuinka osaisin siinä samalla ajatella järkevästi, että ei tytöllä ole tässä mitään hätää.

Kommentoi