Säkevä kirjasyksy, osa 2: Taaperon lempikirjat
Meillä luetaan paljon. Taaperon lempipuuhaa on kiikuttaa luokseni kirjoja luettaviksi, mieluiten siten, että minä istun jalat ristissä olohuoneen matolla ja hän saa kiivetä syliini valitsemansa kirjan kanssa. Lastenkirjoja meillä on melkoinen määrä, ja taaperolla on hyväksi havaittu systeemi kierrättää kirjoja aktiivisessa ja passiivisessa luennassa. Aktiivisessa vaiheessa olevat kirjat luetaan kymmeniä kertoja päivässä, kun taas passiivisen vaiheen kirjat kiskotaan muuten vain hyllystä lattialle lapsen silmää miellyttäviin esteettisiin kasoihin.
Jos taapero osaisi puhua ja häneltä kysyttäisiin kirjasuosituksia, olen melko varma, että hän suosittelisi ainakin seuraavia opuksia: Oma suuri maailmani -kuvatietokirjaa, jossa esitellään kattavasti erilaiset vihannekset ja villieläimet, Mato Matalan sanakirjaa, jossa saa joka aukeamalla jännittää, että mistä sen Mato Matalan tällä kertaa löytää, Tänään olen aurinkoinen -kirjaa, jossa käsitellään tunteita laidasta laitaan, Mitä kuuluu, kullanmuru? -kirjaa, jossa kohokohtana on kattilaa paukuttava taapero, Oi, mikä talo! -kirjaa, jossa on melkein samanlainen pöllö kuin taaperolla itsellään, When the World is Ready for Bed -iltasatua, jossa pupujen iltatoimet muistuttavat ilahduttavasti taaperon vastaavia, Mihin menet, Pupu Tupuna? -kirjaa, jossa Pupu Tupuna joutuu kylpyyn tipahdettuaan savupiipusta alas, Arvaa kuka? -kirjaa, josta löytyy melkein samannäköinen Haukku-koira kuin taaperon Haukku-pehmo, Mistä isi tykkää -kirjaa, josta käy ilmi, että isi tykkää oman lapsensa lisäksi haravoinnista ja tähtien katselusta, Eläinten jumppahetki -kirjaa, koska olisihan se aika hauskaa, jos eläimet jumppaisivat samassa porukassa kuin lapset ja Vauva kulta -kirjaa, josta selviää, että vauvoille laitetaan ulos mentäessä pipo päähän aivan kuten taaperollekin.
On hauska seurata, millaisia oivalluksia taapero kokee kirjoja kuunnellessaan ja katsoessaan. Ja miten hän jaksaa kerta toisensa jälkeen toistaa tietyt eleet: kun Tänään olen aurinkoinen -kirjassa haukotellaan, taaperokin haukottelee niin, ettei hänestä näy kuin ammollaan oleva suu. Kun kirjan taapero paukuttaa kattilaa, oma taaperomme paukuttaa reittäni. Kun puhutaan vaipanvaihdosta, taapero taputtaa omaa vaippaansa. Kun bongataan pöllö, taapero kipittää omaan huoneeseensa hakemaan oman pöllönsä. Jos jossain kirjassa esiintyy samanlainen kuva kuin jossain toisessa, mitä lastenkirjoissa luonnollisesti tapahtuu aika usein, molemmat kirjat pitää käydä läpi: Pupu Tupuna tipahtaa alas savupiipusta, jollainen löytyy myös Arvaa kuka? -kirjasta; jollain pojalla on paidassaan dinosaurus, jollainen löytyy myös kurkistelukirjasta…välillä lukeminen on pelkkää kirjojen hakemista, kuvien vertailua ja taaperon innokasta elehtimistä. On ihanaa, miten jännittäväksi hän kokee sen, että hänellä on pipo ja että kirjassakin jonkun päähän laitetaan pipo. Toisinaan hän on tällaisista sattumuksista niin onnellinen, että hän aivan kihertää innosta.
Välillä hän myös yhdistelee asioita ihanan hassusti: Oma suuri maailmani -kirjassa on jakkihärkä. Hän kävi pitkään aina jakkihärkä-sanan kuullessaan taputtamassa kylppärin lattiaa. Aikamme pähkäiltyämme tajusimme, että niin joo – jakkihärkä rimmaa märkä-sanan kanssa ja olimme noihin aikoihin juuri selittäneet lapselle, että nyt ei saa mennä kylppäriin, lattia on märkä.
Mitä kirjoja teillä luetaan nyt eniten?