Sokereista ja projekteista
Kun marraskuussa 2014 päätin luopua sokerista vuoden 2015 ajaksi, luulin, että olin niillä puheilla sinetöinyt vuoden 2015 ankeaksi ja vaikeaksi. Näin itseni kirkumassa makeishyllyjen edessä ja istumassa apaattisena telkkarin ääressä imeskelemässä sokerittomia pastilleja. Luulin, että koska kaikki aiemmat karkki- ja herkkulakkoni olivat aina kosahtaneet viikon, parin sisällä, tulisi sokerittomuudestani tuskien taival. Olin kuitenkin niin kyllästynyt omaan väsähtäneeseen olemukseeni, että synkistä uhkakuvista huolimatta lupasin itselleni, että pääsen eroon sokerikoukusta.
Ja loppujen lopuksi sokerittomuus luonnistuikin ihan käsittämättömän helposti. Jo parin ensimmäisen kuukauden aikana sokerittomuudesta tuli niin helppoa ja vaivatonta, että se tuntui oikeastaan aika uskomattomalta. Kun viime huhtikuussa kirjoitin ensimmäisestä sadasta päivästä ilman sokeria, kerroin miten automaattista koko hommasta oli tullut – toisin kuin luulin, sokerittomuudesta ei tullutkaan riesaa, jota tietoisesti suorittaisin 365 päivää, vaan ihan tavallista arkea, sellaista, jonka en kokenut mitenkään rajoittavan elämääni. Kun en maannut sohvalla sokerikoomassa, jaksoin ja ehdin yllättävän paljon kaikenlaista. Samaa hoin pari kuukautta myöhemmin puolivuotisraportissani.
Syksyn mittaan minun olisi tehnyt mieli monet kerrat kirjoitella sokerittomuuskuulumisia ja tsempata kaikkia niitä, jotka yhtään ovat sitä mieltä, etteivät hallitse omaa sokerinkäyttöään, sillä minulla on ollut alusta asti sokeriin liittyen hyvin paljon asiaa. En olisi minä, ellen olisi lainannut kirjastosta ja tuttavilta sylikaupalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta – järkeilin heti alussa, että mitä enemmän tiedän asiasta, sitä helpommin kaikki tulee sujumaan. Jokainen lukemani kirja antoi niin monta ahaa-elämystä, vastasi niin moneen kysymykseeni ja auttoi minua niin monella tavalla, että alkuvuoden iltani kuluivat pitkälle kevääseen muistiinpanoja kirjoittaessa. Alun perin aloin kirjoitella asioita muistiin lähinnä blogia varten – mietin, että varmasti siellä lukijoiden joukossa on joku muukin, joka hyötyisi näistä asiantuntijoiden vinkeistä. Samalla pidin pitkästä aikaa päiväkirjaa, jonne satunnaisesti raapustelin sokerittomuuden herättämiä ajatuksia.
Siinä vaiheessa, kun minulla oli kymmenien sivujen edestä muistiinpanoja ja päiväkirjamerkintöjä, aloin miettiä, että ehkäpä…mitä jos…näistä kokoaisi kirjan?
Innoissani lähestyin paria kustannustoimittajaa, joiden vastaus oli vähän sellainen ”ihan hyvä idea, mutta koska et ole ravitsemusterapeutti/virallinen asiantuntija, emme valitettavasti voisi julkaista tätä” ja ”ihan hyvä idea, mutta meiltä on ilmestymässä jotain vähän saman tyyppistä”.
Plääh, no ei sitten.
Mutta koska olin saanut asian päähäni (ja olihan minulla ”ihan hyvä idea”), en halunnut noin vain luovuttaakaan. Jätin muistiinpanoni kesäksi hautumaan ja joskus loppukesästä, surffaillessani töissä kännykällä kahvitauon aikana, silmiini osui juttu Amazonista ja sen tarjoamasta Kindle Direct Publishing -palvelusta, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Suurena e-kirjojen ja Kindlen fanina innostuin heti ja raportoin työpäivän jälkeen miehelleni inspiraatiota tulvillani, että mä-julkaisen-sen-kirjan-ite-mä-kirjoitan-sen-enkuksi-mä-pistän-sen-kindleen!
Ja niinpä minä sitten pistin sen Kindleen.
Loppuvuosi, varsinkin loka-joulukuu, onkin kohdallani vähän hämärän peitossa, sillä ensin olen ollut työpäivän verran naimisissa näyttöpäätteen kanssa ja sitten, lasten mentyä nukkumaan, kiirehtinyt kotikoneelle naputtelemaan kirjaa julkaisukuntoon. Eilen, miehen mentyä lasten kanssa mammalaan, tappelin viimeiset tappeluni saadakseni Word-dokumentista sellaisen, että KDP hyväksyy sen (ei muuten ollut mikään helppo nakki) ja sitten painoin voitonriemuisena Save and publish -nappia. Ja siellä se nyt komeilee, My Sugar-Free Project, yhdessä tuhansien muiden sokerittomuusoppaiden kanssa. Mutta komeileepa kuitenkin.
Nyt sitä pitäisi kai jotenkin markkinoida. Vaikka kaikkein mieluiten antaisin sen vain olla siellä, hissukseen, minä kun en todellakaan ole mikään oman kädenjälkeni paras promoottori.
PS. Ensi viikolla kirjasta on tulossa tarjouksia, kunhan pääsen perehtymään, että mitä kaikkia mahdollisuuksia KDP antaa.
PPS. Vaikka ei sen hinta nytkään päätä huimaa: kirja maksaa 5.57 dollaria.
PPPS. Kirjan voi lukea myös ilman Kindle-lukijalaitetta, sillä Kindle-sovelluksen saa ladattua ilmaiseksi älypuhelimeen, tabletille ja tietokoneelle (linkki löytyy samalta sivulta kuin itse kirjakin).
Mitäs sitä nyt sitten puuhaisi iltaisin? Tänään pyörittelin jo ajatusta siitä, että työstäisin kirjasta myös suomenkielisen version, mutta ehkä en tänä iltana kuitenkaan. Taidan ottaa tilkan viiniä ja istahtaa sohvalle.
Mukavaa viikkoa kaikille!