SSDD

Ajattelin kirjoittaa kuulumisia pikaisesti, kun esikoinen tapittaa sohvalla Pikku Kakkosta ja kuopus nukkuu parvekkeella. Se pieni postausmuistikirjani, joka välillä pursuilee ideoita ja välillä nököttää hylättynä ties missä, on taas siinä pursuiluvaiheessa. Kirjoitettavaa siis olisi vaikka kuinka, mutta nykyään en yleensä ehdi kirjoittamaan kuin otsikon ja sitten joku jo herääkin.

***

(Kuten äskenkin kävi. Otetaan siis uusi yritys: ajattelin kirjoittaa kuulumisia pikaisesti, kun mummi on lastenhuoneessa leikittämässä lapsia.)

Arki kuljettaa meitä h i t a a s t i kohti kevättä; välillä on lupausta auringosta ja jokirannassa tarkenee ihastella sorsia. Välillä on niin harmaata sekä pihalla että sisällä, että kun mieheni tulee töistä, totean vain kireästi, että same shit, different day ja kiiruhdan lenkille.

Kuopus lähestyy seitsemän kuukauden ikää ja on siinä vaativassa vaiheessa, jolloin äiti ei mielellään saisi kadota näköpiiristä ja jolloin lelukaaren lelut ovat kyllä hauskinta ikinä mutta vain jos joku muukin jaksaa niitä ihastella vieressä. Joka toinen päivä jupisen, että aina joku vaihe! ja joka toinen päivä kyynelehdin, että kohta mulla ei enää ole vauvaa. Kuopuksen lempipuuhaa on sängyssä möyriminen ja esikoisen lelujen perässä mönkiminen. Ruokailu sujuu, kunhan se ruoka on mangoa.

Esikoinen on aloittanut tämän vuoden aurinkoa ja iloisia ideoita tulvillaan. Suurin osa hänen ideoistaan työllistää minua melkoisesti, kuten esimerkiksi idea siivota lastenhuone (eli kantaa kaikki lelut olkkariin) tai idea pukeutua astronautiksi (eli tyhjentää pipo- ja huivilaatikko lattialle). Ilokseni olen huomannut, että meillä on jo aika usein sellaisia päiviä, jolloin esikoinen uppoutuu johonkin leikkiin pitkäksi aikaa ihan itsekseen ja käy vain välillä ilmoittamassa, että pitää olla hiljaa, koska Liisa/Lotta/Molla/Hertta nukkuu. 

Mukavaa laskiaistiistaita kaikille!