Taaperon pirskeet
Tajusin juuri äsken eilisiä syntymäpäiväjuhlia muistellessani, että eihän vauvamme enää ole vauva. Hän on yksivuotias, siis taapero! Ja kyllähän hän taapertaakin – pääasiassa tuettuna, mutta tänään hän otti komeasti neljä itsenäistä askelta (tuplasti enemmän kuin aiemmin!). Minä tietenkin näin jo sieluni silmin, miten hän pian taapertaa reppu selässä Ruisrockiin ja tapaa siellä jonkun Tsugen ja lähtee tämän kanssa taaperoreilaamaan Eurooppaan. Kunpa taaperomme lähettäisi edes postikortin reissuiltaan, nyyh.
Vauvamme taaperomme syntymäpäiväjuhlat onnistuivat mainiosti. Taapero teki nappisuorituksen päiväunirintamalla ja otti vieraat vastaan hymyillen ja iloisesti vilkutellen. Hän sai maistaa mansikkakakkua ja muutaman murusen mustikkapiirakkaa, mutta nämä tarjottavat saivat aika nihkeän vastaanoton. Taaperomme ykkösherkkua olivat (aina vain) ne mauttomat, ei-mistään-koostuvat maissinaksut, joilla on muuten pelastettu sen verran monta Hesburger- ja kahvilareissua, että niiden keksijälle pitäisi antaa Nobel-palkinto.
Seuraavaksi muutama kuva rakkaan halipuntterimme juhlista.
Koska taaperomme tykkää kovasti pehmoleluistaan, valitsimme vauvavuoden suosikkipehmot ja otimme niistä kuvan syntymäpäiväkorttiin muistoksi. Kortin askartelusta kerroin aiemmin jo täällä.
Emme halua tunnistettavia kuvia lapsestamme blogiin, mutta tässä näette hänen hurmaavat hiuksensa, joita on parturoitu jo viisi kertaa. Tyttärellemme täytyi muuten ostaa erillinen ”takkuharja” ennen hammasharjaa.
Kauniita paketteja oli ilo repiä auki.
”Eiköhän näillä pääse alkuun”, tuumasi mummi, joka oli etukäteen kertonut ostavansa pienen duploaloituspaketin. Eläintarhaduploista kiitokset kummienolle Bostoniin.
Ihania uusia kirjoja! Ehkä nuo Matka maailman ympäri -minikirjat herättävät taaperossa matkustelukipinän. Kirjanpureskelukipinän ne ainakin herättävät. Ja kyllähän englanninopettajan tytär tarvitsee jo yksivuotiaana ensimmäiset englanninkieliset kirjansa.
Kummit toivat toivomamme keinunorsun, joka opettaa myös biologiaa: kun puristat pikkulintua päästä, se visertää, ja kun puristat norsua kärsästä, se tööttää. Päivän teema onkin ollut keinuun, titityy, töttöröö, pois, keinuun, titityy, töttöröö, pois…
Aivan mahtavaa: nuotiokahviduplo!
Katsokaa tätä kaunista näkyä: Moccamasterissa täysi pannullinen tummapaahtoista Presidenttiä! Kuva on melkoinen harvinaisuus, sillä siitä löytyy jopa kahta omin pikku kätösin tekemääni leipomusta: juusto-mantelikeksejä ja mustikkapiirakkaa.
Tästä kuvasta olen vaatimattomilla Photoshop-taidoillani rajannut ihmiset pois, sillä halusin esitellä mieheni tekemän mansikkakakun. (Resepti löytyy Kinuskikissan sivuilta.) En yleensä tykkää täytekakuista, mutta tämä oli toteutettu vähän eri tavalla ja oli kyllä tosi hyvää! Valkosuklaa-juustokakku tilattiin Kosken leipomosta, sekin oli tosi herkullista. 
Kun vieraat lähtivät ja päivänsankari oli juhlimisen uuvuttamana jo nukahtanut, istuimme mieheni kanssa iltaa parvekkeella ja joimme lasit viiniä.
Nyt voinkin keskittyä suunnittelemaan Tukholman-reissuamme. Lähdemme Tukholmaan sunnuntai-iltana ja palaamme keskiviikkoaamuna. Maanantaille ja tiistaille pitäisi keksiä taaperoakin miellyttävää puuhaa – hyviä vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!