Taaperon täsmätoimet talviaikaan siirryttäessä

Kahvia, kiitos!

Eilinen päivä tuntui käsittämättömän pitkältä. Tuntui siltä, kun kaikki lapsuudenaikaiset joulupukin odottelut, terveyskeskusten odotushuoneissa istutut tunnit ja peruskoulun matikantunnit olisi tungettu eiliseen ja heitetty päälle vielä tuhat kilometriä kasitiellä köröttelyä. Huh. 

Taaperon lähestymistapa talviaikaan on onneksi ollut paljon järkevämpi kuin oma kielteinen tässäeiolemitäänjärkeä-meuhkaamiseni. Hän aloitti valmistelut viikkoa ennen H-hetkeä nukkumalla aamu aamulta hiukan pidempään ja menemällä ilta illalta vastaavasti hiukan myöhemmin nukkumaan. Päivä päivältä siirtyi myös hänen lounas- ja päivällisruokailunsa siten, että eilen, talviajan madellessa elämäämme, hän oli niin valmistautunut uuteen rytmiin kuin vain olla ja voi. Itse olin ehtinyt moneen kertaan murehtimaan, että voi voi sentään, kun taapero syö lounaansa jo ennen yhtätoista - sehän tarkoittaa uudessa ajassa sitä, että hän syö ennen kymmentä! Ja tämä sama murehtiminen välipalan, päivällisen, puurojen, nukkumisten ja muiden touhujen suhteen.

Ihan turhaan murehdin (niin kuin yleensäkin). Taaperomme tosiaan siirsi sisäistä kelloaan pikkuhiljaa viikon ajan ja voilá! Näin talviajassakin hän syö lounaansa hiukan ennen yhtätoista ja iltapuuronsa puoli kahdeksan kieppeillä. 

En tiedä, onko sillä jotain tekemistä taaperon ajanhallintatoimien kanssa, että mieheni ja minä olemme molemmat varsinaisia neiti Ajan lempilapsia: vaikka kuinka yrittäisimme, fysiikkamme on (ilmeisesti) luotu sellaiseksi, että meidän on mahdotonta myöhästyä.

Miten teillä on sujunut talviaikaan siirtyminen?

Kommentit

Ladybugs mama
Puuroa tukassa

Meillä talviaikaan siirtyminen alkoi takkuisesti.

3 kuinen pikku tyttömme oli juuri saanut rytmit kohdilleen. Tämä huithapeliäiti oli kokonaan unohtanut koko järjenvastaisen kellohömpötyksen ja siksi ei oltu pikkuhiljaa valmistauduttu koitokseen. Ensimmäinen päivä oli joka toimen vitkuttamista. Minä yritän hulluna keksiä jotain virikkeellistä neidille samalla kun hän hämmästyneenä katsoo minua sen oloisena että tökkää minut vain vaunuihin ja vie ulos nukkumaan! Tänään ollut helpompaa ja alkaa toimet löytää oikeat paikkansa. Alku aina hankalaa ja sitten se kuuluisa kiitos. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hih, voin kuvitella, miten lapsi katsoo hämmentyneenä, että mitä sä äiti oikein vitkuttelet, nyt on mun päiväuniaika! Kyllä se siitä varmasti lähtee sujumaan, ja eihän siihen ole kuin muutama kuukausi, kun saa taas sitten vekslata kellojen kanssa :)

Ladybugs mama
Puuroa tukassa

Onneksi tyttö jo silloin hieman isompi, ehkä suurempa ymmärrystä ja itsekin osaa valmistautua. :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Meillä on aina mennyt nää kellonsiirrot niin, että mä stressaan viikon etukäteen ja lopulta poitsu ei oo moksiskaan. Nyt herättiin vähän aikaisemmin, mutta muuten se ja sama. Muistan, että vauva-aikana olin kauhuissani, kun pelkäsin just, että ruokailut siirtyy tunnilla aikasemmaks, mutta tyyppi päättikin ratkaista tilanteen nukkumalla poikkeuksellisesti tunnin pitempään kuin yleensä, eli kellon mukaan siihen normaaliin kasiin. :D Joten edelleen kaikki syömiset pysyivät samassa kellonajassa. Meitä on onneksi siunattu tuollaisella lunkilla tyypillä, joka ei vähästä hätkähdä. :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiva, että sujui lunkisti talviaikaan siirtyminen :) mäkin onneksi stressasin ihan turhaan, että miten kaikkien rytmien käy. Vaikka en mä nyt mitenkään mahahaavan partaalla täällä stressannut, mutta kyllä mä niitä aikatauluja vähän ehdin murehtimaan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.