Tag: Juhlapäivät

Huhhuh, onpas ollut rankka juhannus. Olen siirtynyt sängystä sohvalle ja sohvalta sänkyyn niin monta kertaa, että heikompia voisi jo hirvittää tällainen ”riekkuminen”. Olen ollut tosi väsynyt koko viikonlopun, koska juhannusaattoyön unet jäivät omalta osaltani lähes kokonaan väliin. Yrityksen puutteesta ei ollut kyse: vetäydyin aattoiltana haukotellen ja hieman nolona sänkyyn jo iltakymmenen kieppeillä, mutta pallomahani ei […]

Eilen vietin toista äitienpäivääni ja sain nauttia ihanasta lättyaamiaisesta, johon kuului myös lasillinen alkoholitonta kuoharia. Otin ensimmäiset nokoset heti aamupalan jälkeen, toiset tytön päiväuniaikaan. Aamupalan ja lounaan väliin mahtui monta riviä pähkinäsuklaata. Iltapäivällä ajelimme mammalaan syömään ja sieltä palatessamme kävimme vielä Katariinanlaaksossa ”lenkillä” – kovinkaan ripeästä menosta ei voida puhua silloin, kun tyttö kävelee itse, […]

Vappufiilikset olivat varsinkin vappupäivänä vaisut, sillä niin minua, miestäni kuin taaperoakin vaivasivat epämääräiset vatsaoireet ja suunnaton väsymys. Ikkunaan hakkaava räntäsade piti huolen siitä, että tänä vappuna metrilakut jäivät omalta osaltani hakematta.  Vappuaatto sentään sujui vähän mukavammissa merkeissä: läksimme siskon perheen kanssa Kupittaan tivoliin, jossa taaperosta kuoriutui varsinainen laitehirmu. Tivolikokemus oli tytölle ensimmäinen ja hän kyllä […]

Eilinen sade teki ihmeitä tai sitten olen kehittänyt äkillisen immuniteetin siitepölyä vastaan, sillä oloni on huomattavasti parempi kuin eilen ja toissapäivänä. Hyvä niin, sillä minun piti olla jo aamukahdeksalta reippaana äitiysneuvolassa. Olin jo aiemmin varmistanut, että sokerirasituksen tulokset olivat kunnossa ja saanut kuulla, että Hb on sen verran matala (112), että täytyy aloittaa rautakuuri. Nyt olenkin […]

Olen vallan rakastunut tähän pääsiäistouhuun. Eilisaamuna pääsiäiskukko oli käynyt piilottamassa makuuhuoneeseemme peräti kolme Kinderiä – tyttö löysi niistä jokaisen ja kuori vanhan tekijän elkein foliot oman suklaayllärinsä ympäriltä ikään kuin se olisi hänelle kovinkin tuttua puuhaa. (Äitin tyttö.) Pitkänäperjantaina vierailimme mammalassa ja ystävien luona ja pelästyin mammalasta löytyvää nukkea, sillä luulin sitä minikokoiseksi kaunareiden Stephanieksi.  […]

”Ukkikymppi” on nyt onnistuneesti juhlittu ja hauskaa oli! Yllätys pysyi yllätyksenä loppuun saakka, ja voi sitä ilmettä isän kasvoilla, kun hän saapui hotellin ravintolaan ja tajusi, että häntä on nyt vedätetty ja pahasti.  Juhlat juhlittiin vanhempieni kotiseudulla Evijärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Evijärvi ansaitsisi oman postauksensa, sillä sen verran monta hauskaa hetkeä siellä on vietetty ja sen verran omalaatuisesta […]

Hyvät naiset ja herrat, seuraa tämän blogin ensimmäinen ajastettu postaus! Voi tätä ihmeellistä teknologiaa.  Jos kaikki on mennyt niin kuin piti, juhlimme tällä hetkellä isäni a.k.a. ukkistaran kuusikymppisiä, jotka suunniteltiin visusti salassa. Yllätyssynttärit, you know. Tänään luvassa ihania vieraita, hartaudella laadittua Spotify-soittolistaa isän hurjaa (heh) nuoruutta muistellen, paljon puheita, ruokaa, kahvia (paitsi että mulle tietty teetä, […]

Vastaanotimme vuoden 2014 siskoni luona Tarvasjoella. Taapero, joka ei ennen ole ilotulituksia nähnyt, pääsi seuraamaan alkuillasta ilotulitusnäytöstä ja oli näkemästään kovin tohkeissaan. Kun moni muu pikkuinen pelästyi raketteja ja halusi pois, taapero hihkui isänsä sylissä lisää! lisää!. Muutakin hihkumisen arvoista oli tarjolla, nimittäin siskoni perheen tuore perheenjäsen, pörröinen, suloinen kissanpentu, jota taapero sai varovaisesti kokeilla silittää. Eikös […]

Fazerin sininen sulaa asiaankuuluvasti suussani, kun tässä mietin, että minkälainen joulu meillä oikein olikaan. Mahtava joulu ja ennen kaikkea lasten joulu. Joulunviettoamme on hiukan häirinnyt taaperon on/off-vatsatauti, jonka vuoksi kävimme maanantaina lääkärissäkin. Emme vieläkään tiedä, mikä pikkuisen vatsan pisti sekaisin – joulujännitys, jokin sopimaton ruoka, poskihampaiden puhkeaminen vai jokin pöpö? – mutta nyt kaikki näyttää […]

Meidän isänpäivämme oli melko tavallinen päivä. Siis kahvintäyteinen, mukava ja touhukas. Siinä mielessä se kyllä poikkesi tavallisesta päivästä, että se olinkin minä, joka nousin aamulla taaperon kanssa seitsemältä kahvinkeittopuuhiin. Yleensä mieheni, tuo arkeni sankari, on se, joka nappaa unesta lämpimän taaperon kainaloonsa ja ryhtyy valmistamaan tälle aamupuuroa. Yleensä se olen minä, jota tullaan hellästi (tai […]