Tag: lapsen suusta

Meillä katsotaan vain harvoin Muumeja, sillä monet jaksot ovat perheen pienimmille vähän turhan jännittäviä ja tunnelmaltaankin aika tiiviitä. Lasten DVD-valikoimasta löytyy kuitenkin muutama Muumi-levy, joista yhdeksi turvalliseksi jaksovaihtoehdoksi on löytynyt Nipsu apumiehenä. Se oli pitkään ainoa jakso, jota lapset katsoivat, kunnes esikoisen toiveesta he saivat luvan katsoa jakson Muumipapasta, joka kaipaa vaihtelua. No, tämä jakso oli […]

Toissaviikolla ounastelemastani kuopuksen esiuhmasta saikin saman tien jättää turhan etuliitteen pois. Olin jo vallan unohtanut, miten jääräpäisiä tuollaiset polvenkorkuiset pörrötukat voivatkaan olla, ja miten sitä pystyykin tyynesti keskustelemaan miehensä kanssa parvekkeen sisustusratkaisuista samalla kun rauhallisella äänellä sanoittaa raivoisasti karjuvalle taaperolle tämän tunnetilaa.  Uhma on siis saapunut samaan aikaan kevään kanssa. Tänään Teatterisilta sai koristuksekseen jokakeväiset […]

Esikoinen odottaa kärsimättömänä kesäkuuta. Silloin on hänen syntymäpäivänsä, hän täyttää neljä, on toivonut taikurin asua ja tarvikkeita sekä vieraille tarjottavaksi satakerroskakkua, jonka päälle tulee mansikoita, kermavaahtoa, kiiviä (mistä lie tämän keksinyt, tyttö ei ole koskaan ollut erityisemmin kiivin perään), suklaata ja vaahtokarkkeja.  Miks mun täytyy olla kolme näin kauan? hän tuskasteli viimeksi tänään.  Muitakin kysymyksiä satelee […]

Esikoisen edellisestä lapsen suusta -postauksesta on vierähtänyt jo sen verran paljon aikaa, että sekä omaksi piristyksekseni (flunssassa ja sairauslomalla) että teidän iloksenne ajattelin koota taas muutaman tahallisesti tai tahattomasti hauskan heiton, joilla esikoinen on meitä viime aikoina ilahduttanut. Pari kuukautta sitten kuulin, kuinka esikoinen kielsi topakasti pikkusiskoaan tulemasta lastenhuoneeseen. Kun kävin huomauttamassa, että kyllä pikkusisko saa tulla […]

Nappasin kopin Vau mikä vauva! -blogista löytyvästä haastattelusta, jossa lasta pyydetään kuvailemaan äitiä. Haastattelin tänään äitienpäivän kunniaksi esikoista, joka haastatteluhetkellä on 2 v 11 kk. Esikoinen, joka yleensä on äänessä aamusta iltaan, vaivaantuu usein tällaisissa tilanteissa, joissa häneltä kysellään paljon asioita. Hän ei jaksa tai halua keskittyä, joten tämäkin haastattelutilanne meni melkoiseksi kiemurteluksi ja lipsui lopulta […]

Sateen uhasta huolimatta lähdin käymään keskustassa ihan vain Yliopistonkadun vaalikadulle päästäkseni. Minut on vallannut iloinen vaalihuuma ja vaikka olen jo 99-prosenttisen varma omasta ehdokkaastani, oli vaalikojujen lähellä silti hauska hengailla. Koleasta kelistä huolimatta ehdokkailla tuntui olevan melkoinen draivi päällä, ja se tarttui minuunkin! En malttaisi odottaa sunnuntaita ja varsinaista äänestyspäivää, vaali-iltaa ja kaikkea sitä jännitystä. […]

Kummityttö leikki viime käynnillään esikoisen kanssa koululeikkiä. Aluksi esikoisen oli vaikeaa pitää mielessä, että kyse on vain leikistä, eikä hän oikeasti ollut menossa seuraavana päivänä yksin kouluun, kuten serkkutyttö hänelle ilmoitti. Toivuttuaan tästä hätäännyksestä hän innostui koululeikistä niin kovasti, että on jatkanut sitä lähes päivittäin jo parin viikon ajan. Vaikka hän ei tietenkään voi tietää, millaista […]

On taas tullut aika kirjata tänne esikoisen nokkeluuksia, jos ne vaikka naurattaisivat tai ilahduttaisivat muitakin kuin minua ja miestäni. (Tiedän, että jossain vaiheessa päätin, etten näitä tänne enää välttämättä kirjoittelisi, mutta en vain voi itselleni mitään.) Esikoinen on tehnyt useamman kerran selväksi sen, että äiti ei osaa laulaa. Ja se on ihan totta, en osaakaan, […]

Esikoinen on ruvennut juontamaan tiukkaakin tiukempaa tietovisaa, jossa osallistujien yleissivistystä ja knoppitietoa testataan aamusta iltaan. Kyselyikä on siis puhjennut kukkaan tässä viimeisen parin kuukauden aikana ja on mielestäni kyllä aivan mahtava juttu. Olen itsekin näin kolmekymppisenä aina vain kyselyiässä, enkä toivottavasti koskaan kasva tästä vaiheesta pois. On tärkeää osata kysyä oikeat kysymykset ja kyseenalaistaa, joten olenkin toivottanut esikoisen […]

Olen ajatellut olevani aika lempeä äiti. Sellainen, joka kasvattaa suukotellen ja rohkaisten ja niitä tarpeellisia rajoja johdonmukaisesti ja herttaisesti asettaen… Mutta sitten esikoisen nukke- ja muut roolileikit tulivat ryminällä kehiin ja tajusin, että lempeyden ja herttaisuuden lisäksi olen myös, kröhöm, vähän sellainen nalkuttaja-jäkättäjä-äiti. Tuskin esikoisen nykyiset lempileikit muuten kulkisivat tähän tapaan: Lotta-nukelle ilmoitettua: ”Lotta, mä […]