Tag: uhmaikä

Hei pitkästä aikaa! Joululoman mittaiseksi ajattelemani blogitauko venyikin aika pitkäksi, kun on ollut niin paljon kaikkea jännää ja uutta tässä. No ei kai: toimistotyöläisen niskajumi, kipeät ranteet ja nopeasti leimahtanut palapelihimo ne ovat pitäneet minut pois tietokoneelta iltaisin. (Palapelisaldoni viimeisen kymmenen päivän ajalta: 2 x 500 palan palapelejä, joista toinen oli hauska koko perheen palapeli, jota […]

Veljeni häihin on tasan kaksi kuukautta, ja tällä hetkellä olen täysin vakuuttunut siitä, että kun häneltä kysytään alttarilla, että haluaako hän mennä naimisiin, tuo meidän nuorimmaisemme karjahtaa omalta paikaltaan, että EI! EI TAHDO! EI TAHDO MENNÄ NAIMISIIN! KUKAAN EI HALUA MENNÄ NAIMISIIN! (Onneksi tässä on se hopeareunus, että taapero tuskin oppii englantia häihin mennessä, että […]

Lauantai: Olimme kutsuneet siskoni perheen meille aamupalalle. Serkukset kiirehtivät aamupalapöydästä lastenhuoneeseen leikkimään, ja kuopuksemmekin oli pienten touhuissa mukana kaadellen kaikille avokätisesti leikkimehua.  Hauskan kyläilyn jälkeen vietin kolme tuntia Hiusmuotoilua Tunteella -kampaamon Riikan käsittelyssä, minkä jälkeen kiittelin itseäni siitä, että olin malttanut jonottaa aikaa Riikalle. (Käyn kampaajalla yleensä vain kerran vuodessa. Se on aina joku keväinen päivä, kun […]

Toissaviikolla ounastelemastani kuopuksen esiuhmasta saikin saman tien jättää turhan etuliitteen pois. Olin jo vallan unohtanut, miten jääräpäisiä tuollaiset polvenkorkuiset pörrötukat voivatkaan olla, ja miten sitä pystyykin tyynesti keskustelemaan miehensä kanssa parvekkeen sisustusratkaisuista samalla kun rauhallisella äänellä sanoittaa raivoisasti karjuvalle taaperolle tämän tunnetilaa.  Uhma on siis saapunut samaan aikaan kevään kanssa. Tänään Teatterisilta sai koristuksekseen jokakeväiset […]

Kuopus, nyt 1 v 7 kk, on antanut esimakua siitä, millaista uhmaikää hänen osaltaan on odotettavissa. Hän on saanut jo pari sellaista järisyttävän suurta raivokohtausta, jolloin hän karjuu äänensä käheäksi ja naamansa punaiseksi, ei halua ketään lohduttamaan (ei edes siskoaan), ei halua tehdä mitään, eikä halua olla edes sylissä. Perjantaina häneltä kesti lähemmäs puoli tuntia […]

Olin jo päättänyt, että pidän tauon uhmaikäaiheisissa postauksissa, mutta nyt en kuitenkaan malta olla kirjoittamatta siitä, miten ihastuttavan kohtelias uhmaaja kaksivuotiaamme osaa toisinaan olla. Parin viime viikon aikana hän on keksinyt ottaa hyvät käytöstavat mukaan myös niihin tilanteisiin, joissa emme aina toimi yhteisymmärryksessä: Kun kerroin hänelle, ettei enää saa tuoda leluja olkkariin, koska on iltapuuhien […]

1) Pomminpurkaja Siis joo, onhan siinä varmasti hermot koetuksella, kun purkaa muina jackbauereina terroristien jättämiä pommeja, mutta ne kaikkein jännittävimmät hc-tilanteet löytyvät kyllä uhmaikäisen kotoa. 2) Panttivankineuvottelija Jos onnistuu pukemaan uhmaikäiselle ulkovaatteet ilman että tämä edes hoksaa tulleensa puetuksi, pystyy varmasti myös puhumaan kaikki maailman panttivangitkin vapaaksi. 3) Sovittelija Jos työnantajapuolen ja työntekijöiden näkemykset eivät […]

Esikoinen alkaa pikkuhiljaa tottua vauvaan ja siihen, että vauvaa imetetään, hoidetaan ja pidetään sylissä. Vielä pari päivää sitten tilanne oli sellainen, että murehdin sydän sykkyrällä sitä, pääseekö rakas tyttömme koskaan yli vauvan aiheuttamasta shokista. Hän turvautui pelkästään iskäänsä ja piti minut loitolla – en saanut antaa suukkoja, enkä oikein koskea muutenkaan, en saanut vaihtaa vaippaa, […]

Tyttö on taas pari päivää harjoitellut tahtomista oikein tosissaan, jopa öisin. ”Minä en halua MITÄÄN!” raikasi monta kertaa sängystä viime yönäkin, kun tyttö pyöri uhmapainajaisissaan ympäri sänkyä ja vuoroin halusi, vuoroin ei halunnut jotain. Eilen myös ensimmäistä kertaa koskaan tyttö yritti kieltäytyä nukkumaanmenosta ja jopa karkasi sängystä, koska oli niin väsynyt, ettei enää ymmärtänyt, että […]

Aloitanpa tämänkertaisen postauksen samalla tavalla kuin tyttö tykkää aloittaa omat pienet tarinansa: ”Eräänä aamuna tapahtui…” Eräänä aamuna viime viikolla tapahtui sellaista, että lastensängystä ei herännytkään se aurinkoinen maailmaa syleilevä parivuotias kujeilija vaan jokin sellainen palavasilmäinen olento, jonka voisi hyvin ajatella Jörö-Jukan ja Känkkäränkän rakkauden hedelmäksi. Olemme pitkin kevättä miettineet, että ”onko tämä nyt sitä uhmaikää?” […]