Tämä tavallinen päivä
Kuuntelimme tänään aamulla mieheni kanssa tytön lauluesitystä. Hän selasi laulukirjaansa ja esitti meille innoissaan omat versionsa Täti Monikasta, Bingosta, Mummon kanoista ja monesta muustakin laulusta. Totesin miehelleni haikeana, että ajattele, nämä ovat viimeisiä päiviä, kun me olemme tällainen kolmen hengen perhe. Vauva syntyy pian (pientä paniikkia rupeaa olemaan ilmassa, mutta ei siitä nyt enempää) ja sitten kaikki on aivan erilaista.
Päätin, että yritän painaa yhden tällaisen tavallisen päivän mieleeni mahdollisimman hyvin.
Klo 6:55: Tytön sängystä alkaa kuulua höpötystä: ”Huomenta! Noustaan! S ottaa unipupun, Haukun, Tau-nallen…äiti ottaa, on raskaita. S laittaa valon päälle! S kiipeää…isosisko, isosisko, missä on isosiskokirja? Luketaan!” Tyttö kömpii väliimme pehmolelujen ja Laurasta tulee isosisko -kirjan kanssa. ”Haluaa peittoa!”
Köllöttelemme hetken sängyssä ja halailemme unelta tuoksuvaa tyttöä, joka etsii kirjasta tämänhetkisen lempikohtansa: kätilön punnitsemassa vauvaa. Aamupesujen ja aamupalan jälkeen lähdemme ruokakauppaan. Tyttö päättää ottaa unipupun mukaan, että voi näyttää sille ruokatarvikkeita kaupassa. Unipupulle esitellään ainakin banaani- ja perunalaarit ja maitohylly. Tyttö muistuttaa oikeassa hyllyvälissä, että tarvitaan ”nannepuuroa” eli lisää Nalle-hiutaleita. Hyvä juttu, että muistutti, koska hiutaleet eivät olleet listalla. Kotona tyttö purkaa innoissaan ostoskassit ja analysoi samalla, ovatko tuotteet raskaita vai ei.
Klo 10:00: Pienestä tihkusateesta huolimatta mies lähtee tytön kanssa hetkeksi pihalle etsimään ”läpäköitä” eli lätäköitä. Minä käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja vetäydyn sänkyyn lukemaan viime viikolla ilmestynyttä Cormoran Strike -dekkaria.
Klo 10:30: Mies ja tyttö tulevat sisälle ja tyttö raportoi innoissaan iskänkin käyneen ”läpäköissä”. Lämmitän tytölle lounaaksi eilistä jauhelihakeittoa, jota hän syö tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa ja pyytää lopuksi vielä leipää.
Klo 11:05: Potalla käymisen ja vaipanvaihdon jälkeen tyttö menee päiväunille – ja kuten melkein joka päivä, seuraan itse perässä. Nukun melkein puolitoista tuntia, tyttö nukkuu lähemmäs kaksi.
Klo 12:50: Herättyäni lueskelen sohvalla dekkaria ja havahdun siihen, kun makuuhuoneesta kantautuu tytön pehmeä ääni. Hän höpöttää itsekseen ja odottelee, että tulemme pötkötysseuraksi. Makoilemme kaikki kolme sängyllä hetken, kunnes miehen on pakko jatkaa välipalan laittamista, että ehtii syödä ennen töihin lähtöä. Tyttö ilmoittaa, että hänellä on jo kova nälkä. Epäilen tätä hiukan, mutta annan hänelle kuitenkin jo välipalaa. Jossain vaiheessa tyttö toteaa, ettei iskä voi lähteä töihin vielä, koska vielä ei olla vilkutettu.
Klo 13:20: Mies lähtee iltavuoroon. Tyttö jää vilkuttelemaan eteiseen ja ryhtyy sitten innoissaan auttamaan minua märkien pyykkien ripustamisessa. Tytöstä lähtee ääntä koko ajan: joko hän laulaa, kertoo tarinaa, raportoi reaaliajassa tekemisiään tai muistelee menneitä. Jostain syystä hän on nyt parin päivän ajan halunnut kovasti jutella toukokuisesta lääkärinkäynnistään.
Klo 13:30: Tyttö kantaa kirjoja sohvalle luettavaksi, mutta aina kun aloitan lukemaan jotain kirjaa, hän ilmoittaa, että ”S lukee, äiti kuuntelee”. Hän on tänään ollut erityisen kiinnostunut Seitsemän aivastusta -nimisestä kirjasta, jota hän itse kutsuu Viisi aivastaa -kirjaksi. Hän selaa jotain lukuisista Kultaisista kirjoistaan ja keksii samalla pienen tarinan äidistä, joka meni Korkeasaareen neuvolaan ja oli hetken hukassa mutta olikin sitten kunnossa ja oli vain rasvaamassa vauvaa. Lukutuokion jälkeen tyttö ryhtyy tekemään palapelejä ja jaksaakin tehdä niitä yllättävän pitkään. Palapelien jälkeen hän pyytää, että katsoisimme Pikku Kakkosta tabletilla ja näin myös teemme. Siitä ei ole monta viikkoa, kun hoksasin, että niin joo, meillä on tabletti, josta voisi löytyä jotain kivoja sovelluksia lapsellekin. Käytämme lähinnä Pikku Kakkosen sovellusta, josta löytyy tytölle kivaa näprättävää. Alkukankeuden jälkeen tytöstä kehittyi nopeasti taitava kosketusnäytön hipeltäjä ja hän leikkisi tabletilla mieluusti enemmänkin, mutta tabletti ei kuulu (ainakaan vielä) päivittäisiin ohjelmanumeroihimme.
Klo 15:00: Rupean tekemään kasvissosekeittoa, jota varten ihana mieheni on huomaavaisesti kuorinut aamupäivällä perunat ja porkkanat valmiiksi. Minun tehtäväkseni jää vain varsinainen keittäminen ja soseuttaminen. Tyttöä kiinnostaa kovasti sauvasekoittimen surina ja hän tarkkailee tekemisiäni uteliaana: ”Äiti sesouttaa, mitä äiti sesouttaa? Nyt äiti ei enää sesouta!” Tarkkailun lomassa hän on kasannut ruokapöydälle omat kipponsa ja ruokatarvikkeensa ja paistaa leikkipannullaan ensin kananmunan ja sitten lätyn. Lätty on kuulemma ensin liian kuuma, joten tyttö laittaa sen hetkeksi jäähtymään ja kipaisee hakemaan leikkikännykkänsä, jolla ottaa lätystä kuvan ”Instagamiin”.
Klo 15:45: Syömme kasvissosekeittoa, raejuustoa, leipää ja kurkkua. Päivällisen jälkeen siivoan keittiötä ja tyttö väkertää ”iskälle evästä” ja kiikuttaa eteiseen pari ruokakoria odottamaan. Sen jälkeen hän soittaa muutaman leikkipuhelun. Tytön puhelut ovat yleensä aika hauskaa kuunneltavaa; esimerkiksi viime viikolla hän leikki soittavansa talonmiehelle ja kertoi, että ”kuule talonmies, kivvimakkara on päässyt loppumaan, niin, aattele”.
Klo 17:00: Pikku Kakkonen! Meillä katsotaan Pikku Kakkosta vähintään pari kertaa viikossa, yleensä miehen iltavuoropäivinä. Tytön suosikkeja ovat Taavi Tiikerin naapurissa, Sukkapyykkiä ja Satuja soitosta (omasta mielestäni se Satuja soitosta -ohjelman puhuva aurinko on hiukan karmiva, mutta tyttö tykkää, kun ”aurinko höpöttää”).
Klo 17:35: ”Äiti tulee antamaan S:lle halin!” kuuluu sohvalta. Käyn halaamassa tyttöä ja palaan tietokoneen ääreen (muutaman metrin päähän).
Klo 18:00: Pikku Kakkonen on päättynyt, ja tyttö lähtee vauhdilla hakemaan kirjoja huoneestaan. Hän kantaa niitä määrätietoisesti sohvalle pinoon ja ilmoittaa lukevansa ne kaikki itse. Tyttö sai eilen mummilta ja ukilta pienet Ti-Ti Nalle -hahmot: Riitan, Ti-Tin, Taun ja Ti-Ri Vauvan, joista Riitan figuuri on aika jännän näköinen (ja tytön ehdoton suosikki). Nyt hän kävi hakemassa Riitan seurakseen sohvalle ja ilmoitti: ”Riitta, minulla on sinulle asiaa.” Sitten alkoi pitkääkin pidempi tarinatuokio: tyttö selasi kirjojaan ja suu kävi koko ajan. Koska satuin olemaan vielä koneen äärellä, klikkasin äkkiä Wordin auki ja rupesin kirjoittamaan tytön tarinaa ylös. (Kerrankin jotain hyötyä kymmensormijärjestelmästä ja sanelunpurkukokemuksesta.) Tytön tarina on saanut vaikutteita useammasta kirjasta ja olin tunnistavinani siinä myös Taavi Tiikerin tapahtumia.
Alla tytön tarina hiukan tiivistettynä – karsin siitä noin neljänneksen pois, koska se oli niin pitkä. Tajunnanvirta taitaa olla tarinaa parempi sana, koska tyttö höpötti mitä mieleen juolahti kirjoja katsellessaan. Tyttö muuten sanoo edelleen l-kirjaimen v-kirjaimena eli oikeasti hän sanoisi esimerkiksi ”pevätä”, ei ”pelätä”, mutta tarinaa kirjoittaessani oli helpompi kirjoittaa sanat oikein. Myös r-kirjain korvautuu useimmiten v-kirjaimella tai jää kokonaan pois.
”Meni herättämään poikaa. Nuku rauhassa, ei mitään kiirettä, kissoja sängyssä, ei tarvitse pelätä. Nallenmuotoista kakkua, pitää laittaa uimaan pulikoimaan, Liisa on kotona, oltiin lääkärissä. Mummi säikähti: taivaalla semmoinen reki. Nukkui hyvät päikkärit Tupu ja Hupu. Äiti tuli nyt tömistämään, siivoamaan, isä ja koira tulivat mukaan lenkille, siivoamaan, tulkaas kaikki nyt tänne siivoamaan. Hiljaisuus oli niin mukavaa, kukkasia leikissään, oli niin kivaa mennä nyt nukkumaan, mennään nukkumaan koiranpennut. Hyvää yötä, nämä nukahtivat vierekkäin.
Kuului ääntä, joku vastasi hei, täältä nyt tullaan kotiin päin hoivaamaan tyttöä. Poika oli laittamassa tarrat oikeaan paikkaan, poika vastasi täältä tullaan kotiin, nämä kalastivat, poika ripusti, Mikko katsoi, ei toiminut mikään.
Tämä simpukka oli niin asumassa Korkeasaaressa, ei mikään tunnu kivalta. Ei kukaan päässyt iltapäivällä laittamaan mitään.
Poliisi oli töissään, niin mukavissaan töissään busseissaan, kuorma-auto oli niin kärryissään, ajaisi tommoinen poliisi, täältä me tullaan, poliisi pyysi katotaan nyt telkkaria muuten olen yksinään, poliisi intoili. Mene toki poliisi, poliisi oli työssä.
Tyttö oli kaveri, tyttö ei ollut missään paikassaan sängyssään, tyttö oli huolissaan kuusenlatvassaan, hän ihmetteli, poika meni uimaan, poika oli kauhuissaan. Karhu ja norsu ja kettu oli pukin luona, oravia näkyi, alkoi vähän kutittamaan iskää.
Pajunkissa oli urhoollinen kisu, mietti missä on kärpänen, oli poimimassa kukkia. Hauska idea lumiukosta, täytyy laittaa pölyt ilmapalloihin. Kylmissään pomppaa korkealle noin päin peitolle komeasti. Mahdoton idea, hmm. Tämä oli huolissaan, tule auttamaan! Krokotiili, apina huolissaan.
Viisi aivastaa upeasti. Viisi aivastaa mukavasti. ATTUU, ATTUU, kaikki tänne huutamaan ATTUU! Viisi aivastusta. Mato! Mato! Tule käymään Mikon talossa, tule katsomaan hiirtä takapihalle, hmm, tuli Liisa katsomaan, kissaa nauratti, kumpi edessä? Ystävä ei päässyt mihinkään, auta, AUTA Mikkoa käsistään. Nämä nukahtivat vierekkäin taitavasti. Joku taivaalla AUTTAA! Joku auttaa, kukaan ystävä ei päässyt mihinkään kävelylle. Kävelylle karvaturri.”
Klo 18:20: Kuuntelemme hetken Fröbelin palikoita ja Ti-Ti Nallea ja tanssimme olohuoneen lattialla. Tyttö innostuu pomppimaan villisti ja kikattaa riemuissaan.
Klo 18:30: Sekoitamme tytön kanssa yhdessä puurolautaselle hiutaleet ja veden ja laitamme lautasen mikroon. Kerään olohuoneen lattialta suurimman osan leluista oikeille paikoilleen, vaikka olen jo monta kertaa päättänyt, että en enää iltaisin kyykistele lelujen perässä, sillä saan ahkeruudestani yleensä kiitokseksi joko tavallisia harjoitussupistuksia tai sitten niitä inhottavia sukkapuikkovihlaisuja.
Klo 18:50: Puuro on jäähtynyt sopivaksi, joten istahdamme iltapalalle. Muutama viikko sitten tytön täytettyä kaksi päätimme korvata aamupuuron leipäaamupalalla, mistä tyttö on ollut kovin mielissään. Iltapuuron hän edelleen syö ihan mielellään, tosin nyt hän on ruvennut vähän kikkailemaan ja haluaisi, että minä syötän häntä. Iltapalan aikana juttelemme päivän tapahtumista.
Klo 19:20: Tytön iltapesut on tehty ja hän viilettää innosta hihkuen makuuhuoneeseen etsimään sinne jäänyttä yöpaitaansa. Iltasaduksi hän valitsee (yllätys, yllätys) Laurasta tulee isosisko -kirjan. Iltasadun jälkeen on halien ja suukkojen vuoro. Tyttö murehtii hiukan sitä, että löytääkö iskä hedelmäkorin eteisestä, ja lupaan huolehtia siitä, että löytää. Tyttö nappaa tuttuun tapaan Haukku-koiran vasempaan ja unipupun oikeaan kainaloon, toivottaa hyvää yötä ja pyytää Unilaulua.
Klo 19:30: Oma aika alkaa. Luonnollisesti istahdan heti tietokoneen ääreen ja pikaisen surffailun jälkeen ryhdyn kirjoittamaan tätä postausta.
