Tanssi ja leiki, opiskele ja naura!
Syksy on ilmoittautumisen aikaa. Ensin ilmoitin itseni ja lapseni Taaperoiden tanssileikki -kurssille. Olin ensin kahden vaiheilla, että lähteäkö mukaan vai ei, mutta olin myyty siinä vaiheessa, kun huomasin, että tanssileikkien jälkeen saa kahvia ja juttuseuraa muista aikuisista!
Sitten ilmoitin itseni Jyväskylän avoimeen yliopistoon opiskelemaan erityispedagogiikkaa. Eihän sitä tiedä, vaikka tulevaisuudessa olisi mahdollista pätevöityä erityisopettajaksi. Ammattihan on turvallinen kuin mikä; MTV3:n uutisissa kerrottiin hiljattain, että noin kolmannes erityisopettajista oli joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi viime vuonna. Sehän tarkoittaa sitä, että reippaasti yli puolet erityisopettajista saavat kulkea töissä ilman turvamiehiä!
Suurin syy päätökselleni täydennyskouluttautua ei kuitenkaan ole se, että haaveilisin erityisopettajan vaativasta ammatista, vaan ihan se, että sisälläni asuva, muistiinpanoja rakastava, maailmaa syleilevä humanisti yksinkertaisesti janosi jotain opiskeltavaa. Toivottavasti arvostan tätä tiedonjanoani kaikkina niinä aamuina ja iltoina, jolloin väkerrän oppimistehtäviä ja itsearviointeja. On muuten ovela veto koulutuksen järjestäjän puolelta, että opiskelija pääsee katsomaan tehtäväsisältöjä vasta kurssimaksut maksettuaan ja kursseille ilmoittauduttuaan. Vilkaisin nimittäin ilmoittautumisklikkausten jälkeen yhtä oppimistehtävää, ja siinä täytyy kirjoittaa 12 sivun essee ja liittää loppuun itsearviointi! Huhhuh. (Oikeasti olen tosi mielissäni, enkä malta odottaa, että pääsen aloittamaan. Esseet – kuinka olenkaan teitä kaivannut!)
Syksy on myös kaikenlaisten päiväkirjojen ja listojen aikaa. Sekosin lopullisesti luettuani Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjan (suom. Onnellisuusprojekti) ja olen päättänyt ruveta pitämään sekä kiitollisuuspäiväkirjaa että yhden virkkeen päiväkirjaa ja laatimaan nautinnollisia taulukoita/listoja siitä, miten voin parantaa omaa arkionnellisuuttani. (Haluan heti huomauttaa, että olen kyllä onnellinen, eikä kirjassa olekaan kyse siitä, että yritettäisiin muuttaa onnettomia ihmisiä onnellisiksi. Kirjassa keskitytään parantamaan omaa elämänlaatua esimerkiksi hankkiutumalla eroon turhasta rojusta, keskittymällä niihin asioihin, joista itse oikeasti pitää, pelleilemällä enemmän ja panostamalla ihmissuhteisiin. Ajatuksena on muokata omasta arjesta onnellisempaa ilman, että täytyy vaeltaa tofunakki kainalossa Himalajan ympäri hokien samalla om om om.) Jos et jaksa lukea kirjaa, mutta olet kuitenkin hiukan kiinnostunut onnellisuusprojektista, käy katsomassa Rubinin nettisivuja, joista löytyy kivoja vinkkejä.
Syksy on myös stand up -komiikan aikaa. Jokavuotinen Stand Up, Turku! -komiikkafestivaali on pian taas täällä. Minä ja mieheni olemme varanneet jo omat lippumme ja vaikka valitsemaamme esitykseen on aikaa vielä reilu kuukausi, minua naurattaa jo nyt.
Suuret odotukset tälle syksylle!
