Tietovisa käynnissä 24/7
Esikoinen on ruvennut juontamaan tiukkaakin tiukempaa tietovisaa, jossa osallistujien yleissivistystä ja knoppitietoa testataan aamusta iltaan. Kyselyikä on siis puhjennut kukkaan tässä viimeisen parin kuukauden aikana ja on mielestäni kyllä aivan mahtava juttu. Olen itsekin näin kolmekymppisenä aina vain kyselyiässä, enkä toivottavasti koskaan kasva tästä vaiheesta pois. On tärkeää osata kysyä oikeat kysymykset ja kyseenalaistaa, joten olenkin toivottanut esikoisen kyselyiän lämpimästi tervetulleeksi.
Paitsi että…
…huoh. Onhan se välillä vähän raskasta.
Välillä melkein kuulee Kirsi Salon sanovan topakasti: ”Olet heikoin lenkki!”, kun et kesken avokadon pilkkomisen saakaan päähäsi, että mitkä kaikki eläimet asuvat maan alla. Millä kaikilla on vain yksi jalka? Mitä etanat syövät? Mitä kalat syövät?
Välillä olen jo luullut tytön nukahtaneen päiväunilleen, mutta yhtäkkiä kuulenkin pienten jalkojen tepsutusta ja viereeni ilmestyy pieni tietovisailija: ”Mitä liskot syövät iltaisin?”
Kun yrität peitellä tyttöä illalla sänkyyn ja tämä ponnahtaakin istumaan ja silmät kirkkaina alkaa tulittaa:
”Äiti, minkälaiset verhot turkulaisilla on?”
”Koska on lampun synttärit?”
Kun tyttö häärää keittiössä ja ”auttaa” ruoanlaitossa, saat jatkuvasti miettiä vastauksia erilaisiin kysymyksiin, kuten
”Miksi näissä ruokalapuissa on tarra ja niissä toisissa ei?”
”Äiti, mikä sun kahvitilanne on?”
”Mikä on tomaatin maku?”
”Mikä on iskän lempisipuli?”
”Äiti, mikä on sun nenän tarina?”
”Missä prinssi asuu?”
”Miten tämä talo on rakennettu?” (Tämä on muuten kaikkien aikojen suosituin kysymys, johon saa aina vain vastata melkein päivittäin. Onneksi ukki on piirrellyt uransa aikana niin monta rakennusta, että osaa selostaa tytölle yksityiskohtaisesti koko talonrakennusprosessin.)
Kun vaihdat vauvalle vaippaa, tuleva DIY-harrastaja kiikuttaa sinulle mittanauhan: ”Äiti, miten tästä mittanauhasta saa kypärämyssyn?”
Mitä mitä mitä miksi miksi miksi mitä mitä mitä miksi miksi miksi miksi miksi miksi NIIN MUTTA miksi miksi?
Kun pakenet vessaan, sinnikäs kyselijä seuraa perässä: ”Niin mutta kysymykseni kuuluikin, että…”
Vastaus on löydettävä kysymykseen kuin kysymykseen, sillä tyttö ei anna periksi: ”Äiti, kysymykseni on vielä kesken!”
”Mitä on onni?”
Voi äidin pieni utelias murunen, sinä olet onni.
Asuuko teillä kyselyikäisiä? Onko jokin lapsen esittämä kysymys jäänyt erityisesti mieleesi?