Tyttökirjojen ihanuudesta
Olen tällä viikolla kaamosunettomuuden uhrina lueskellut yön pikkutunneilla viihdyttävää tietokirjaa tyttökirjoista: Rasavillejä ja romantikkoja – rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Kirjan on kirjoittanut kirjabloggaaja Sara Kokkonen, ja vinkin tällaisen kirjan olemassaolosta sain Jenni S:ltä lempikirjallisuusblogistani Koko lailla kirjallisesti.
Olen ollut jo pienestä pitäen lukutoukka, joten olen luonnollisesti ahminut melkoisen määrän tyttökirjallisuutta. Itseeni suurimman vaikutuksen ovat varmaankin tehneet L.M. Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjat, mutta suomalaisista sarjoista Anni Polvan Tiina-kirjat, Merja Jalon Nummelan ponitalli -kirjat ja Tuija Lehtisen Mirkka-kirjat ovat kyllä olleet lähellä sydäntäni. Tiesittekö muuten, että Jalo kirjoittaa Nummelan ponitalli -kirjoja aina vain! Kirjoille on jopa oma sivusto! Ovatkohan Kikka ja Repe jo yhdessä, eivätkös he olleet jonkinlainen kuuma pari sarjassa? Kaverini kyllä muisteli, että joukossa olisi ollut joku superkomea Kristian, joka myös kilpaili Kikan huomiosta.
En osaa edes arvioida, kuinka paljon nuorena lukemani (tyttö)kirjallisuus on minuun jälkiä jättänyt ja persoonaani muokannut mutta voisin kuvitella, että olisin ihan erilainen, jos olisin viettänyt kirjattoman lapsuuden. En esimerkiksi varmaankaan olisi 12-vuotiaana kirjoittanut päiväkirjaani seuraavaa katkelmaa, jos en olisi saanut, kröhöm, hiukan vaikutteita kirjallisuudesta:
”Ma chérie!
Päiväkirjani, kirjoitan ja kerron, että kaikki on hyvin. Minua ei vaivaa mikään sairaus, ei kulkutauti. On satanut vähän lunta. Olen syönyt pizzaa. Hyvästi, oi uskollinen päiväkirjani.”
Seiskaluokalla olen kirjoittanut päiväkirjaani kuusi sivua (käsin!) juonikuvausta ja dialogikatkelmia Marvi Jalon kirjasta Ratsutyttö ja rakkaus. Oi sitä onnen huumaa ja vatsan kihelmöintiä, kun Juken ja Katin rakkaus roihahti. Samalla tavalla olen jännittänyt ja myötäelänyt Mirkka-kirjojen Masan ja Sepen suhteen kehittymistä. (Klikkasinkin epäröimättä Huuto.netistä Osta heti -nappia Mirkka-sarjan viimeisen osan, Mirkka, Masa ja uudet tuulet -kirjan kohdalla…ihan siis taaperon tulevaisuutta ajatellen.)
Kalliiksi tuli muutenkin Kokkosen kirjan lukeminen, sillä Anni Swanista luettuani hamstrasin heti hänen tuotantoaan Huuto.netin kautta. Olen Swanitkin aikoinani lukenut, mutta ne eivät ole tehneet minuun samanlaista syvää vaikutusta kuin esimerkiksi Mirkka-kirjat. Ehkäpä juuri siksi, antaakseni kirjoille uuden mahdollisuuden, tilasin niitä taaperon kirjahyllyä täydentämään.
Huomasin muuten äsken vieraillessani Saran Kirjat -blogissa, että hän on perustanut tyttökirjaverkkokaupan. Miten kiva idea! Nopeasti vilkaisten kaupasta näyttäisi löytyvän vaikka mitä mukavaa heppakirjoista seikkailukirjoihin. Muistatteko, miten jännittäviä seikkailuja Viisikko-kirjoissa oli? Oma lempi-Viisikkoni on ehdottomasti Viisikko karkuteillä, jossa oli se ilkeä, kammottava rouva Stick. Olen taaperon kirjahyllyyn jo sujauttanutkin muutamia Viisikoita, Tiina-kirjoja ja Anna-kirjoja, tosin voin kuvitella, että kun hän tulee kirjojen ”ahmimisikään” niin hän viis veisaa lällyistä Viisikoista tai siitä, vastaako Anna lopulta Gilbertin tunteisiin.
Taaperon kirjahyllyn ”nostalgiaosasto” näyttää nyt tältä. Swanit odottavat postissa noutamista, Mirkka-kirja on vielä matkalla. Alcottin Pikku naisia täytyy kyllä käydä tilaamassa! Mitähän muuta…
Mitkä ovat sinun parhaat tyttökirjamuistosi?