Väitöstilaisuudessa, karonkassa ja flunssassa

Vilunväreiset sunnuntaiterveiset! Olen onnistunut hankkimaan itselleni flunssan palelemalla hienossa kartanossa liian ohuissa hepenissä. Täytyy myöntää, että en ole aiemmin oikein uskonut koko kylmettymisestä seuraa flunssa -ajatusmaailmaan, ja kun äitini huolehti, että en kai vain tule kipeäksi ohuenohuissa sukkahousuissa, totesin muistaakseni, että njääh. Mutta kyllä se näköjään niin on, että jos palelee useamman tunnin, siitä voi oikeastikin tulla kipeäksi. Täytyypä muistaa pitää tämä itsestäänselvyys mullistava uusi tieto mielessä myöhempiä aikoja varten, kun joudun murehtimaan, että ei kai tyttäreni vain vilustu liian ohuissa sukkahousuissa.

Flunssasta viis, perjantaina oli aivan mahtavan hieno päivä. Seurasimme mieheni kanssa ensin iltapäivällä hyvän ystäväni väitöstilaisuutta yliopistolla ja suuntasimme myöhemmin illalla Ruissalossa järjestettävään karonkkaan. Väitöstilaisuutta oli mielenkiintoista seurata, ja olin niin ylpeä ystävästäni, joka ei hätkähtänyt opponentin eikä arvostelulautakunnan jäsenten tiukkojakaan kysymyksiä, vaan vastasi fiksusti, asiantuntevasti ja napakasti kysymykseen kuin kysymykseen. 

Karonkka oli paljon rennompi tilaisuus kuin mitä olin etukäteen kuvitellut, vaikka noudattikin tiettyä akateemista kaavaa. Saimme kuulla hienoja, hauskoja ja liikuttavia puheita, syödä hyvää ruokaa ja maistella herkullista kakkua. Kaunista juhlapukeutumista oli mukava katsella ja alkoholittomalla linjalla pysyessä oli myös hauska seurata muiden asteittaista humaltumista. Lähdimme juhlista hyvissä ajoin ennen puoltayötä, joten en osaa sanoa, kuinka riehakkaaksi meno yltyi, toivottavasti oikein tosi riehakkaaksi! Oli jotenkin hassua nähdä tuollaisessa juhlatilanteessa ystäväni kollegoita, joiden luennoilla ja kursseilla vuosia sitten kävimme. Sekin oli hassua, että mielestäni kukaan heistä ei ollut vanhentunut yhtään, vaan kaikki näyttivät tismalleen samalta kuin reilu kymmenen vuotta sitten aloittessani yliopisto-opinnot. Ehkä akateemisessa maailmassa on jotain vanhenemista ehkäisevää?

Joku pätevämpi bloggaaja olisi muuten napannut kuvia eri tilanteista, itse tyydyin kuuntelemaan, katselemaan ja nauttimaan. 

Nyt tyydyn aivastelemaan, niistämään ja lepäilemään mahdollisuuksien mukaan. Taaperolle on muuten täysin turha yrittää perustella, että äiti on nyt vähän kipeä, äiti ei jaksaisi lukea Paulan ja Jussin korjauspuuhia eikä Herra Hiisku ja mahdoton meteli -kirjaa kymmentä kertaa putkeen. Taapero nostaa vain tarvittaessa äänenvoimakkuutta: Jussin ”koti” äiti LUKEE!