Vallanhimo voi iskeä hississä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne erään hetken tässä taannoin, kun minuun iski vallanhimo.

Vallanhimo tuli hississä. Olin hetki sitten lukenut jonkin Sauli Niinistön Facebook-päivityksen, ja siinä hississä seisoessani ja katsellessani itseäni peilistä, huomasin yhtäkkiä miettiväni, ensimmäistä kertaa koskaan, että

MITÄ JOS MINUSTA TULISIKIN SUOMEN PRESIDENTTI?

Ja välittömästi tämän ajatuksen jälkeen minut suorastaan sokaisi vallanhimo.

MINÄ HALUAN SUOMEN PRESIDENTIKSI!

Jo pelkkä oman presidenttiyteni ajatteleminen voimaannutti minut seisomaan hieman ryhdikkäämmin ja ylväämmin.

Suoristin kaulahuiviani, painoin pipon tiukemmin päähän. 

Minut valtasi auvoinen mielikuva: istun tyylikkääseen jakkupukuun sonnustautuneena pehmeällä kukkakuvioisella jakkaralla pienen pyöreän kahvipöydän ääressä. Hovimestarini ojentaa minulle siroa posliinista kahvikuppia, ja ystävällisesti mutta hajamielisesti pyydän häntä laittamaan kupin pöydälle. Olen kirjoittamassa kirjettä jollekin toiselle vallan kahvaa pitelevälle ja olen siksi uppoutunut tärkeisiin ajatuksiin. Kirjoitan sulkakynällä (sellaisella se Saulikin varmaan ne Facebook-päivityksensä luonnostelee). Mielikuvissani näytän ihan Hyacinth Bucketilta. Ja asun Downton Abbey’ssa. 

Ping! Hissi oli P-kerroksessa. 

Vallanhimoni väistyi, ja olin taas tavallinen Tiia. 

Mutta ehkä joskus…

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!