Vauvavuoden hitit ja hudit

Tänään on leivottu ja puuhailtu kaikenlaista huomisia yksivuotissynttäreitä varten, ja pitkin päivää päähäni on juolahtanut milloin mitäkin vauvavuoteen liittyvää. Tässä nopeasti siivouspuuhien keskeltä vauvavuoden hitit ja hudit, siis ne muutamat, joita olen tänään mietiskellyt:

Synnytys – hitti vai huti?

Olin etukäteen tosi innoissani siitä, että saan synnyttää. Olin päättänyt suhtautua synnytykseen positiivisin, avoimin mielin ja odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Synnytys käynnistyi laskettuna päivänä reippaan iltalenkin jälkeen hiukan ennen iltayhdeksää vuosi sitten. Minä olin innoissani supistuksista, mies niiden kellottamisesta. Muutaman tunnin kuluttua supistusten alkamisesta lähdimme TYKS:n synnytysosastolle. Löysimme aivan mahtavan parkkipaikan suurin piirten ulko-oven edestä, mutta minä en osannut iloita siitä, vaan tulin surulliseksi, kun mieheni käytti parkkilippuun omia kolikoitaan, vaikka olin huolellisesti ainakin kuukauden ajan kerännyt synnytysparkkikolikoita auton keskikonsolilokeroon.

Kätilö ei tuntunut oikein uskovan, että olin tosissani tulossa synnyttämään. Supistuskäyrämittauksen (en tiedä, onko tämä oikea termi) ja sisätutkimuksen jälkeen hän kuitenkin muutti mieltään ja ohjasi meidät synnytyshuoneeseen. Olin edelleen kaikesta tosi innoissani. Suihkussa lauloin supistusten välissä Kirkaa: tänä yönä ollaan vain ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan…no, ei menty nukkumaan, se piti kyllä paikkansa. Mutta vähän jouduin tekemään muutakin kuin vain hengailla.

Vaikka synnyttäessä ei siltä tuntunut, jälkeenpäin olen ollut tosi iloinen siitä, että sain synnyttää. Eikä sitä kipua enää muista. Pikkuisen kirpaisi, no big deal. Kaikki unohtui siinä vaiheessa, kun sain syliini 3360 grammaa pörrötukkaista täydellisyyttä.

Synnytys – hitti!

Yhdistelmävaunut – hitti vai huti?

Odotusaikana suunnittelin, että me menemme sitten vauvan kanssa päivittäin vaunulenkille. Näin itseni kävelemässä Aurajoen rantateitä kepeissä kesämekoissa hiukset leppeässä tuulessa hulmuten, vauvan joko jokeltaessa tyytyväisesti vaunuissaan tai nukkuessa enkelimäisen tyynesti päiväuniaan.

Jep.

Jep jep.

Jep jep jep.

Onneksi vaunut eivät olleet Emmaljungaa tai muutakaan kallista trendimerkkiä (saimme vaunut lahjaksi ja valitsimme itse kohtuuhintaiset Ora-yhdistelmävaunut). Sen verran nihkeää oli vauvan suhtautuminen vaunuissa makaamiseen, että olisi harmittanut melkoisesti, jos lahjanantaja olisi törsännyt niihin tonnin verran. Oli selvästi nähtävissä, miten vauvan aivot raksuttivat vaunulenkille lähdettäessä: ”Äitihän lykkii mua tässä nyt pois päin itsestään. Jyrkkä ei tämmöiselle tuomiopäivän meiningille!”

Vaikka vauva syksyn tullen antoikin armollisesti kuljettaa itseään vaunuilla vauvatanssiin, ovat vaunut silti jääneet harmittavan vähälle käytölle. Viimeisen kuukauden aikana ne ovat kyllä olleet käytössä rattaina lähes päivittäin, mutta kallistun silti sanomaan, että

Yhdistelmävaunut – huti!

P.s. Sen sijaan Manduca-kantoreppu on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin vaivattomuudellaan. Vauva näytti Manducalle vihreää valoa alusta alkaen ja viihtyy repussa edelleen. Ja voi niitä kertoja, kun mieheni on saanut kunniatehtävän tallustaa aamuyön pitkät tunnit olohuoneen ja keittiön väliä ilmavaivoja/hampaita/nuhaa kitisevä vauva repussa uinuen. Eikä edellisestä aamuyön reppukeikasta ole muuten kuin vajaa viikko.

Lastenlääkärikäynnit – hitti vai huti?

Vauva syntyi kaikin puolin terveenä ja on sellaisena onneksi pysynytkin. Olemme käyneet hänen kanssaan lääkärissä kolme kertaa, mikä ei mielestäni ole kovinkaan paljon.

Vauva kärsi ilmavaivoista pari ensimmäistä kuukautta ja itki välillä selkä kaarella kipujaan. Koliikista ei ollut kyse, eikä vauva onneksi ihan joka päivä huutanut. Ilmavaivat kuitenkin huononsivat hänen untansa merkittävästi, eikä meillä viime kesänä oikeastaan nukuttukaan. Vauva myös pulautteli ja nieleskeli paljon. Halusimme sulkea refluksitaudin pois ja varasimme ajan Mehiläiseen.

Mehiläisen lääkäriä ei kiinnostanut pulauttelu tai vatsavaivat tippaakaan. Refluksitaudista hän totesi, että se on trenditauti, joka on nyt viime aikoina löydetty neuvoloissakin (neuvolassa oli mainittu meille refluksitaudin mahdollisuudesta).

Lääkäri oli kyllä hyvin kiinnostunut nukkumisjärjestelyistämme ja päivitteli perhepetiratkaisuamme. ”Toimiihan se ehkä nyt, mutta entäs sitten kun lapsi on koulussa ja nukkuu edelleen välissänne?” Totesin tähän vain, että no, lapsi on nyt kaksi kuukautta, että ei tässä sen kouluaikojen nukkumiset vielä ole mielessä. (Ja nyt vauva nukkuu omassa sängyssään.)

Lääkäri ei uskonut, ettei vauva yleensä nukahda vaunuihin, koska ”kaikki vauvat nukkuvat kyllä vaunuissa niiden liikkuessa”. Tervetuloa vaan kokeilemaan, mietin hammasta purren.

Oli hänellä meille yksi neuvokin antaa: purjeveneessä vauvat nukkuvat hyvin. Kas kun ei kirjoittanut meille saman tien reseptiä purjeveneeseen. Olisikohan siitä saanut Kela-korvausta?

Toinen lastenlääkärikäynti oli kunnallisella puolella, jossa piipahdimme vain tarkastuttamassa flunssan jälkeen vauvan korvat. Tämä käynti tuli neuvolantädin kehotuksesta, koska vauvalle oli tarkoitus antaa rokotteita, jos korvissa oli kaikki hyvin. Olihan niissä.

Kolmas käynti oli taas Mehiläisellä, tosin eri lääkärillä. Vauvan iho lehahteli sekä maidottomasta että maitopohjaisesta kaurapuurosta, lisäksi vehnästä ja kalasta tuli ihottumaa. Käynnin syynä oli lähinnä selvittää, että miten nyt kannattaa toimia. Lääkäri neuvoi meitä kokeilemaan säännöllisesti pieniä määriä viljoja ja korviketta ja sanoi, että tilanne vaikuttaa siltä, että allergia voi joko kehittyä tai sitten ei.

Lastenlääkärikäynnit – huti!

Muut hitit ja hudit, joita olen tänään miettinyt:

Imetys – hitti!

Vieraat ihmiset – huti!

Soseruokailu – hitti!

Maissinaksut – hitti!

Äidin ja isän oma aika – huti!

Vauvatanssi – hitti!

Lisääkin varmasti tulisi mieleen, mutta nyt on jatkettava hommia. Kertokaahan omista vauvoihin liittyvistä hiteistä ja hudeistanne!