Viikon poiminnat

Viikon märin

Työmatkat. Yleensä nautin vartin mittaisesta työmatkastani, jonka taitan kävellen ja jonka aikana kuuntelen mielialaa kohottavia biisejä (näille on tilausta varsinkin maanantaiaamuisin). Rallattelen ääneen Walking on sunshinea kadunlakaisijan hämmästykseksi ja vakoilen kauppahallin ikkunoista myyntikojuillaan hääriviä tyyppejä tyytyväisenä siitä, että joku on selvästikin joutunut heräämään vielä aikaisemmin. Mutta tällä viikolla on tainnut sataa joka aamu, ja kuulokkeista kajahtava It’s beginning to look a lot like Christmas tekisi mieli sanoittaa ihan uuteen uskoon. Mutta Yliopistonkadulla on kauniit jouluvalot, Stockmannin jouluikkuna on winter wonderland ja töihin on kiva mennä.

Viikon eniten poissaolollaan loistanut

Juoksulenkki. En ole vielä koskaan aikaisemmin aikuisiälläni ollut näin pitkään flunssassa. En enää edes muista, milloin se ensimmäinen flunssa oli, mutta täysin toipunut en ole vieläkään. Tai no joo, tällä viikolla olisin jo varmaan hyvin voinut mennä juoksemaan. Mutta niin vannoutunut lenkkeilijä en vieläkään ole, että menisin marraskuiseen kaatosateeseen hölkkäämään. (Onneksi Turku City Run 2016 -tapahtumaan osallistuvassa juoksuporukassamme on myös sellaisia tyyppejä, jotka oikeasti juoksevat.)

Viikon odotetuin

Pikkujoulut! Olin viimeksi työpaikan pikkujouluissa vuonna 2011 ja samana iltana torppasin kaikki otapas-sinäkin-tästä-vähän-kurkunkostuketta-tarjoukset kertomalla viimein kaikille työkavereilleni olevani raskaana. Nyt tällaista salamatkustajaa ei ole menossa mukana, joten kohotin ilolla juhlamaljat muun työporukan kanssa perjantai-iltana. Olin silti kotona aikaisemmin kuin Tuhkimo, eikä seuraava päivä ollut ollenkaan kamala.

Desigual

Viikon haikein

Downton Abbeysta tuli tiistaina viimeinen normaali jakso, nyt odotellaan sitten joulun yli sitä kaksiosaista erikoisjaksoa, joka päättää koko tämän ihanan sarjan. Downton Abbey on (ehkä, katsotaan nyt miten se loppuu) päässyt siihen hyvin harvojen sarjojen joukkoon, jotka kestävät useammankin katselukerran. Gilmoren tyttöjen ja Frendien kaveriksi omaan henkilökohtaiseen suosikkihyllyyni.

Viikon nautinnollisin

Ei, se ei ollut se Instagramiinkin lataamani hetki, jolloin hörpin autuaasti omenasiideriä ennen pikkujouluihin lähtöä vaan Robert Galbraithin (J. K. Rowlingin salanimi) kolmas Cormoran Strike -dekkari. Kyseessä on juuri sellainen kirja, jonka haluaisi toisaalta ahmaista yhdeltä istumalta ja toisaalta lukea säästeliäästi, koska se on vain niin hyvä…paitsi että en suosittele lukemaan kirjaa sateisena, pimeänä aamuna juuri ennen kuin täytyy lähteä kävelemään lähes autioita katuja pitkin toimistolle, sillä kirjassa hiippaillaan aika paljon autioilla kaduilla hyvin karuin seuraamuksin.

Viikon päättäväisin

Kuopus, joka luulee pystyvänsä silkalla käsien nyrkkiin puristamisella saavansa kaiken tahtomansa ja pääsevänsä joka paikkaan. (Usein hän kyllä saakin ja pääseekin.)

Viikon paras tulkitsija

Esikoinen, joka meitä vanhempiakin nopeammin tajuaa, mitä pikkusisko haluaa ja tarkoittaa.

Viikon pulmallisin

Parit lahjat on vielä hankkimatta ja oikeastaan keksimättäkin. Alkaa hiipiä pieni joulupaniikkikin kuvioihin, mutta toisaalta, mitä olisi joulu ilman ainakin yhtä apua-mitä-ihmettä-lahjaksi-kriiseilyä? Muuten alkaakin nimittäin jouluvalmistelut olla ihan hyvällä mallilla, ja pipareitakin on jo leivottu.

Mukavaa ensimmäistä adventtia!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *