Viikonloppua

Lauantaina iloittiin Suomen jääkiekkopronssista, käveltiin kaupungille ostamaan taaperolle litteä ensityyny (sopiva löytyi Finlaysonin myymälästä) ja melkein hermostuttiin pääkirjaston edessä vaanivalle Missä sinä aiot viettää ikuisuutesi? -lehtisten tyrkyttäjälle ja yksityisasioiden utelijalle. Hämmästeltiin sitä, miten iso tyttö meillä jo on: taapero käveli jokirannassa rattaiden vierellä lähes kilometrin mittaisen matkan innoissaan kaikesta näkemästään (jopa jalkakäytävälle heitettyä pullonkorkkia piti kyykistyä ihmettelemään). Kotona tehtiin aivan mahdottoman hyvää ruokaa: rakettispagettia ja lihapullia sipuli-tomaattikastikkeessa. Suosittelen reseptiä lämpimästi lapsiperheille, sillä lihapullista tuli aivan uskomattoman herkullisia ja pehmeitä. Alun perin jostain lehdestä talteen leikkaamani Floran resepti löytyy muun muassa täältä. Kun taapero oli mennyt nukkumaan, katsoimme Putouksen ja söimme aivan liikaa Mudcake-jäätelöä. Tavallinen, ihana, hauska, leppoisa lauantai.

Eilen taapero nukahti toista päivää peräkkäin päiväunilleen uuteen sänkyynsä. Lauantaina hän halusi kokeilla päikkäreitä ”ison tytön sängyssä” ensimmäisen kerran ja nukahtikin helposti, mutta herättyään oli hiukan hädissään ja halusi käydä nopeasti pinnasängyssä kääntymässä ennen nousemistaan. Eilen hän heräsi uudesta sängystä huomattavasti paremmalla päällä, ja mikäs siellä nukkuessa, kun pään alla on tyyny ja molemmissa kainaloissa rakkaat pehmokoirat. (Minun käy muuten vähän sääliksi taaperon unipupua. Ihan pienestä vauvasta lähtien unipupu on ollut se pehmolelu, joka on kulkenut mukana kotoa kylään ja kylästä kauppaan ja joka on lohduttanut pelkällä pehmeydellään ja jonka vähän vinksahtaneilla korvilla taapero vielä pari viikkoa sitten tykkäsi unisena sivellä leukaansa ja poskiaan. Mutta kun tutti ”meni rikki”, unipupukin menetti merkityksensä ja lojuu nyt usein hylättynä milloin missäkin. Toki se otetaan edelleen mukaan sänkyyn, mutta se ei enää saa nauttia ykköspehmon asemasta, vaan sekä Luppa- että Haukku-pehmo on kirinyt sen edelle. Niisk.)

No joo. Mistähän raskaushormonisammiosta minä tuonkin itkutarinan ammensin. Minun ei ollut tarkoitus ruveta tilittämään unipupun kohtaloa, vaan hehkuttaa näitä:

Kuvassa siskoni tekemiä suussasulavan herkullisia laskiaispullia. Nämä pullat hyvän kahvin kanssa – oi oi oi. Nyt harmittaa, että söin vain kaksi.