”Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.”
Miehelläni on tänään vapaapäivä, ja tuttuun tyyliin näistä vapaapäivistä pyritään ottamaan kaikki irti: tänäänkin on jo siivottu, järjestelty lipastojen laatikoita, tehty sisustussuunnitelmia, kylvetetty tyttö ja käyty itse suihkussa, leikitty nukkeleikkejä taaperon kanssa ja luettu lastenkirjoja. Listalla on vielä lisää siivoamista ja järjestämistä, pihaleikkejä, ruoanlaittoa, ystävän tapaamista illalla ja erityispedagogiikan opiskelua. Äsken vielä lisäsin listalle yhden olennaisen asian: hae jäätelöä ja nauti se parvekkeella kahvin kera.
Nyt kun tyttö meni päiväunilleen, tartuin erityispedagogiikan kurssikirjoihin ja ryhdyin lukemaan Kari Uusikylän kirjoittamaa Lahjakkaiden kasvatus -teosta. En ehtinyt lukea sitä kuin viitisen minuuttia, kun löysin jo niin pärisyttävän hauskan lainauksen 1800-luvun lopulta, että pakkohan minun oli tulla tänne jakamaan se:
”Älykkäimpienkin rotujen joukossa on joukoittain naisia, joiden aivojen koko on lähempänä gorillan kuin kehittyneimpien miesaivojen kokoa. Naisten huonommuus miehiin verrattuna on niin ilmeinen, että sitä ei pidä epäillä hetkeäkään. Kaikki psykologit, jotka ovat tutkineet naisen älykkyyttä, runoilijat ja kirjailijat samoin, tunnustavat että naiset edustavat ihmisen kehityksen alkeellisimpia muotoja. He ovat lähempänä villi-ihmisiä ja lapsia kuin aikuisia, sivistyneitä miehiä. Nainen on oikukas ja tasapainoton. Häneltä puuttuu kyky ajatella loogisesti. On tosin muutamia lahjakkaita naisia, jotka ovat selvästi keskitason miehen yläpuolella. He ovat kuitenkin samanlaisia poikkeuksia kuin mikä tahansa hirviö, esimerkiksi kaksipäinen gorilla. Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.”
Näin on tuumannut sosiaalipsykologi Gustave Le Bon vuonna 1879. Hmm, mitähän minäkin tässä turhaan mitään erityispedagogiikkaa luen – jos kerran olen lapsen tasolla tässä älykkyystouhussa niin voisin jo painella itsekseni liukumäkeen, vaikka tyttö vielä nukkuukin. Paitsi että eksyisin varmaan matkalla. Parempi odottaa, että mies tulee kaupasta kotiin, hän voi sitten pukea minut ja taluttaa pihalle leikkimään.
(Lainaus otettu Uusikylän teoksesta Lahjakkaiden kasvatus, s. 127.)